Se on moro! Päivät menevät niin nopsaan,että mä en ehdi ees pehkuista ylös kun sinne täytyy taas kömpiä. En valittaisi muuten,mutta äitinä olo häiritsee täydellistä sammaloitumista sänkyyn...Vaikka olenkin varsin ansiokkaasti karsinut kaiken turhanpäiväisen ahkeroinnin (siivous,tiskaaminen,kaupassakäynti etc.etc.),niin silti on vielä muutamat jokapäiväiset rupeamat tehtävä; odotan yhä keksintöä,joka yhdistää vessan,sängyn,jääkaapin ja television...

Onneksi päivät katoavat tasapuolisesti meiltä kaikilta. Eilen illalla isäntä meinasi jo hermostua kun en uskonut,että Taiston pyörä on ulkona. Väitin kivenkovaa vastaan (niin kuin normaalisti),että Taisto vain kävi ulkona ilman pyörää,että pyörä oli pojalla eilen(siis toissapäivänä tässä ko. selityksessä). Ei meinannut ukko millään uskoa,vaikka kuinka ja kauan selitin ja esitin jopa todisteet- poika oli haettava paikalle itse kertomaan oliko se pyörä vai eikö se ollut pyörä... Pakko se oli viimein ukonkin myöntää,että olin oikeassa (niin kuin normaalisti),pyörää oli ulkoilutettu edellispäivänä.
"Mä melkein vannoin,että se olis ollut tänään.Meinasin jo ihmetellä,että oleksää tullu ny ihan hulluksi?! Mihin helkkariin nää päivät katoo??!"

Kouluasiat ovat menneet melkein kivasti, mitä nyt Taistolla on ne omat vaikeutensa keskittyä tunneilla tekemään annettuja tehtäviä.Vaikka "se yksi" yhä uupuu luokalta, on siellä vielä 4 muuta oppilasta Taiston lisäksi eli häiriöksi.
Luonnollisesti jokaisella heistä on syy olla ko. pienryhmässä ja se tietysti näkyy ja KUULUU. Siihen kun vielä lisätään kourallinen ärsyttämistä ja hyppysellinen haukkumista niin johan on soppa valmis... Taiston keskittyminen häiriintyy jo hyttysen aivastuksesta eli en yhtään ihmettele jos luokassa on vaikea keskittyä. Apuope-A:han sanoikin viimeksi nähdessämme,että Taisto kaipaisi ihan oman avustajan...
Uholla on wilman tuntimerkinnöissä ihailtavan paljon keltaista,joka merkitsee "hymynaama" , tuota tuskin tarvitsee sen enempiä selitellä. Viime keväänä siellä oli lähinnä "tuntihäirintä" ja "muu selvitys" = huonoja uutisia.
Musiikkia on koulussa enää yksi tunti.Nyt viimeisellä tunnilla Uhon luokan pojilla ja musan maikalla oli mennyt sukset ristiin ja jätkä tuli kotiin lievästi sanottuna järkyttyneenä.

Mua harmittaa aina alkaa kyselemään ja tivaamaan,mutta nou kän dyy, paska homma ja jonkun sekin on tehtävä...Sitten vielä kun nää meijän pojat ovat varsinaisia ruuneberejä,mutta väärällä tavalla. Tarinaa tulee niin paljon ja niin nopeesti,ettei ehdi suodattamaan kaikkea "bullshit"-suodattimen läpi. Kun yritän kysellä tarkentavia mitä/miksi/milloin/entä sitten/kuka/mikä/häh?-kysymyksiä en saa suoraan vastausta vaan vihaisia haukahduksia ja murahteluja. Loppujen lopuksi todetaan katkeralla äänellä "et säkään koskaan usko mua,kun oot tollanen v*ttupää" . (Olenko jo muuten maininnut,että meillä eletään auvoisaa esiteini-ikää...On se hyvä,että laki kieltää selkäsaunat,sillä muuten toi jätkä olis roikkunut jo niiiin monta kertaa seinällä ;D)
Tuollaisen rakkaudella höystetyn "totuuden" jälkeen onkin hyvä aloittaa tarkempi luotaus nuoren ihmisen sielun elämään- NOT! Tuona hetkenä päällimmäisenä kirkuu EVVK. Otetaan pakkia ja mennään molemmat omiin koloihimme vartoomaan,koska se toinen olis rauhoittunut. Yleensä mä annan ns. äiti-modin ottaa vallan ja lähden uudemmalle ristiretkelle röyhkeän ja rettelöivän villi-ihmisen luokse.

Kun tilanne oli jo -tarpeeksi ohi- niin saatiin ukon kanssa jonkin sorttisia sanoja ja lauseenpätkiä, joiden perusteella yritimme muodostaa kuvaa tapahtuneesta. Pääpiirtettäin pojan kertomus meni: Tunnilla laulettiin suomalaisia kappaleita ja vain niitä, joita tytöt olivat toivoneet. Poikien toivebiisejä ei soitettu+laulettu. Maikka soittaa kappaletta ja sitten pistää äänen pois ja oppilaat jatkavat laulamista. Jos joku ei laula niin sitä "kuulustellaan" ja "pakotetaan" laulamaan. Pojat saavat satikutia ja tytöt kutikutia jos eivät laula.Osa pojista oli osoittanut mieltään tyhmien biisien ja sen ettei osaa laulunsanoja suhteen ja heidät oli poistettu luokasta. Muutama poika oli sanonut ettei osaa laulunsanoja ja opettaja oli vastannut "älä urputa siinä,laula".

Tein pikaisen tarkistussoiton luokkatoverin äidille,joka kysyi asiasta omalta pojaltaan.Sitä kauttakin kuului saman sorttista tarinaa. Kirjoitin sitten viestin opettajalle tiedustellen mitä on tapahtunut? Opettaja vastasi hyvin asiallisesti ja kuten hyvin olettaa saattaakin, täysin eri näkökulmasta käsin. Palasimme siis lähtöruutuun ja aloitimme vaiheen kaksi- tiukempi kuulustelu yksityiskohdin,kiitos. Tässä vaiheessa tulikin selväksi, että poikien toivelistalla oli mm. Petri Nygårdia, joka vaikka mielestäni ihan ok. artisti onkin, ei kuitenkaan kuulu koulumaailmaan eikä musantunnille luokan laulettavaksi. Tätä selitimme pää punaisena pojalle, joka oli päättänyt olla ymmärtämättä mitään, mikä tulee vähänkin yli 12vuotiaan suusta. Ehdotimme,että poika voisi seuraavalla kerralla pyytää jotain muuta suomalaista musiikkia, vaikka Fintelligenseä "mikä se sit muka on?!" "okei... seuraava vaihtoehto,heitäpä iskä sä jotain tähän?" "Yö,miljoonasade,Eput..." Pojan päällä oli nyt sellanen kasa kysymysmerkkejä, että pelkäsimme lattian romahtavan. "niin ja sit me kuunneltiin jotain hiton Leevii tai jotai" "No,mut Leevi and the Leavings-sehän on hyvä!" sanoin ja innostuin "Sä et VOI olla tosissas?! Jotai vanhaa ukkoo?!" Oukkidoukki, tää menikin taas astetta vaikeemmaksi... hmmm "entä Aste?" EI "no,Cheek?" EIEI "Mut sehän laulaa sen -mä tulin voittamaan..."" really,mutsi hei?! noi kaikki on jotain hinttarimusaa" " kuules ny poika,niillä on ihan parisuhteet tyttöjen kanssa,että ei oo hinttareita" (tää oli tarkoitettu ns. läpäksi,huuleksi,vitsiksi,mut karille kosahti)
No,enpä vaivaa teitä tän enempää yksityiskohdilla.Viestiteltiin pariin otteeseen musan open kanssa ja lopuksi toivoteltiin syksyn jatkoja.
Lasten näkökulma on niiin eri kuin meidän aikuisten.

Viime viikonloppuna täällä vieraili tivoli Sariola. Mä tykkään siitä, koska siellä on erilliset tupakkapaikat eli ei tarvitse haistella sauhuja joka puolella. Lisäksi löytyy myös vesipiste, jossa voi käydä pesemässä kädet kunhan ne on ensin tahrittu hattaraan... Ranneke maksoi 29e, se on tyyris jos vertaa laitemäärään, mutta toisaalta tääkin on vain kerta vuoteen niin siltä pohjalta ajatellen ok. (kirpasee se silti,mut kiitos mummin ja vaarin sekaantumisen mun tiliin,jäätiin voitolle ;D) Menin poitsujen kanssa paikalle puoli 12. Suoraan tiskille hakemaan rannekkeet, ensin Taistolle ja sitten Uholle. Kun käännyin Uhon kanssa Taiston puoleen kysyäkseni mihin ensiksi, poika olikin jo hävinnyt... Mitä yhdestä valonnopeudesta kun meillä Taisto... En sen kummemmin hätäillyt, sillä alue oli tuttu viime kerrasta ja suhteellisen pieni. Poikakin on jo niin iso, että osaa varoa autoja-joskaan autot eivät aina osaa varoa lapsia.
Fiksusti olin pakottanut jätkille kirkkaan väriset takit ylle, näkisin heidät jo kaukaa :D Kyllähän Taistokin hetken perästä löytyi ja jäbät riensivät ekaan laitteeseen ja sitten saman tien toiseen. Siinä vaiheessa kävin ilmoittamassa, että mä lähden nyt sovitusti tädin luokse ja tarkistin vielä, että Taistolla oli kännykkä mukana ja painotin Uhoa pitämään veikkaa hiukan silmällä. Heiheit ja läksin kyläilemään. Kyläpaikka oli ihan siinä lähellä niin,että ikkunasta saattoi nähdä tivoliin.

Parisen tuntia kerkesin rauhassa olla, kunnes ukko tuli sapuskoiden kanssa ja käytiin hakemassa poitsut murkinalle. Parit juustohampparit naamaan ja menoksi. Kuuden maissa Uho ilmoitti jo voivansa lähteä kotiin ja lähdettiinkin aika pian sen jälkeen.

Sunnuntaina lähettiin kaksin ukon kanssa käymään kirpparilla ja nautittiin ihan jokaisesta hiljaisesta hetkestä! Myrtsin kirpparin saalis:

Aavekirja Uholle 1e, bakuganit Taistolle 2,50e yht. ja Kauhukartano-kirja 1e. Karkkiautomaatti mulle 4e ja vyö askarteluun 50snt. Harmaa avaruusoliohässäkkä,Buzz-pez ja pikku Smarties-hahmo yht. 1e, Hello Kitty-pez 50snt.
Eipä tullut paljoa tuhlattua,mutta Ikeaan meni sitten hiukan enemmän...
Taisto on tykännyt Kauhukartano-kirjoista,koska ne ovat hupaisia eikä yhtään jännittäviä;niissä vain seikkailee luurankoja,ihmissusia,vampyyrejä sun muita ihanuuksia. Mulla salainen juoni: luen näitä kirjoja Taistolle iltasaduiksi ja joskus hän itse haluaa lukea mulle. Tarkoitus on saada poika kiinnostumaan lukemisesta ja innostaa pikkuhiljaa lukemaan myös telkkarista tekstejä. Nyt harmittaa kun ei voida mennä leffaan katsomaan suomentamattomia elokuvia- siellä voisivat kattoa hiukan kieroon jos mä supattaisin koko ajan pojalle tekstitystä :D


Loppuun vielä yksi kuva tivolista. Taisto halusi päästä ampumaan,kas kummaa ;) Saatiin taas sama kommentti kuin viime kerrallakin "tää poika tulee pärjäämään hienosti armeijassa!" Nyt pojan ei tarvinnut edes seistä korokkeella kuten viime vuonna.