Poju- tuhis oli viimeiset pari päivää apaattinen. Eilen illalla nostin omaan laatikkoonsa,että saisi olla rauhassa ja tervehtyä sikäli se olisi ollut mahdollista. Kuin varten tuli tiensä päähän näin nopsaan ei ole vielä meille avautunut. Uholla on ollut kovat ajat ja monet itkut on vääntänyt. On se vaan niin tuskallista kun muksu itkee ihan sydämensä pohjalta!  Tänään kun pääsi koulusta ei itkua enää kuulemma "riittänyt"- hyvä niin (mutta mä hoidin sen puolen tosi "asiallisesti" niinkuin vain aikuinen voi eli ilmoitin,että Poju on kuollut ja aloin parkumaan.*yes* täyskymppi mainiosta asian handlaamisesta)

Otin parit kuvat,jotka lähetin myös myyjälle.Katsotaan jaksaako vielä vastata. Tuhiksethan ostettiin Englannista  (bugzuk.com) ja olen pariin kertaan jo sinne päin kirjoitellut. Kasvattaja ei vissiinkään ole mikään kynäilijä,sillä vastaukset ovat olleet kohtalaisen lyhyitä ja hmmm.... ytimekkäitä + kirjoitettu kaikki pienellä ja ilman välimerkkejä (asia,josta meikäläinen pilkunn*ssija on varsin otettu ;D).  Huomatkaa pyllypuolessa oleva nyppyrypäs. Huomattiin ukon kanssa pari päivää sitten kolme pientä nyppyä tuossa kohdin ja nyt ne nypyt ovat levinneet reilusti ja ympäri kehoa. Harmittaa ihan vietävästi!! Eniten pelottaa jos tää onkin joku tarttuva sairaus ja muutkin saavat sen. Voihan nappulat sentään. Jahka näistä kaikista aika jättää niin isoon terraan muuttaa partis aka parta-agama.

Eikä nuo nypyt mihkään lähde vaikka kuinka yritettiin silloin niitä puhdistella. Kiinni on ja pysyy. Jos tästä tapauksesta jotain positiivista pitää etsiä niin kaipa se oli parempi, että meni poika kuin se ainut tyttö (*kopkop*tää koputtais puuta).

Hohhoijaa. Mun tartteis mennä tekeen jotain hyödyllistä...