Paras ystäväni.

Jotkut väittää,ettei niillä aikuisena ole "parasta ystävää" ."Siis emmä voi mennä laittaa kavereita paremmuusjärkkään,se on niin lapsellista,ihan ala-aste meininkiä." (ja päälle tirskutaan napapaidoissa...haloo?!)

Mulla on Paras Ystävä. Hän,jonka kanssa ollaan oltu peruskoulun ekalta luokalta asti lukion loppuun samalla luokalla. Nopealla laskutoimituksella se tekee 28 vuotta.

On hirveän vaikea kirjoittaa mitä kaikkea paras ystävä merkitsee ja millainen hän on. Ajatuksissa on paljon,mutta sen suoltaminen tähän tökkii. Hän on olemassa,se riittää. Hän on kestänyt mua kaikki nämä vuodet, jakanut ilot ja surut. On kuunnellut salaisimmatkin jutut eikä tuominnut (ja vaikka olisikin, on osannut juuri sillä hetkellä olla hiljaa ja ehkä tylyttänyt hienovaraisesti myöhemmin).Onhan mulla toki muutamia muitakin hyviä ystäviä ja kiitollinen olen heistäkin, mutta Bestis on uniikki. Me ollaan samanlaisia, mutta silti ihan erilaisia.

Jotkut sanovat puolisonsa olevan se paras ystävä. Ukko-kulta ei ole mun paras ystävä vaan me ollaan yhtä. Ei ole Sinä ja Minä vaan on Me, kuin siamilaiset kaksoset. Joillekin samanlainen symbioosi on myrkkyä,mutta meillä se toimii-  siihen viimeiseen hengenvetoon asti.