Joskus se kamelinkin selkä katkeaa ja tämä on nyt niitäpäiviä,jolloin on helppo vaipua epäuskoon ja vain ihmetellä "miksi aina minä?!" Mun on täytynyt olla joku todella paha joskus edellisissä elämissä kun nyt ropsahtaa harva se päivä jotain sontaa niskaan...

Tänään olisi pitänyt käydä labrakokeissa,mutta en päässyt,koska:

Yöllä käänsin kylkeäni 04:15 ja samalla revähdytin (?!) oikean polven takaa jonkun jännejutskan.Tuntui kuin sieltä olisi joku menossa poikki kun veti niin vietävästi.Jalka menikyllä koukkuun,mutta ei suostunut suoristumaan.Vartin sitä vetkuttelin ja hieroin vaan ei auttanut.Meinasin,että nukkuessa se varmaankin rentoutuu ja outo kinnaus lähtee pois,mutta eipä vaan lähtenyt.Aamulla jalka oli kipeä ja arka.

Ukko pisti pojat valmiiksi ja lähti viemään Taistoa eskariin, mä jäin sänkyyn.Palatessaan hieroi jalan taakse kylmägeeliä ja mä jatkui uinumista. Yhtäkkiä Uhon puhelin soi.Pelästyin sitä meteliä ja pomppasin ylös sängystä.Laskeutuessani astuin vasemmalle jalalle jotenkin huonolla tavalla ja *nirskis*. Se siitä kintusta...

Nyt tilanne on,että oikea jalka ei kärsi suoristua eikä vasemmalle jalkapöydälle voi astua. Jalkapöytä on turvonnut ja järkyn kipeä.Luulenpa siinä olevan hiusmurtuma.Siispä lepoa,ja kylmää sekä tukiside.

Tietääpähän taas olevansa elossa...

ps. Puhelimessa oli "väärä numero", kiitti hitosti...