Hyvää kannattaa odottaa sanotaan... Eli nyt voikin sitten lopettaa lukemisen,sillä mitään hyvää ei ole luvassa.

Olimme sopineet askartelupäivän su 31.1, sama porukka,paljon syötävää ja tällä kertaa Isosisko olisi opettanut meille kirjekuorikirjasen salat. Jepjep -olisi- , mutkun mää keksin olla kipee. Kyseisen viikon loppupuolella mulla rupes kuumetta pukkaa eikä olo muutenkaan ollut mitä mainioin. Asiaa ei tiettykään yhtään helpottanut se armoton ketutus siitä tosiasiasta,että tällä kertaa en pääsisi hoitamaan mielenrauhaani.

Sunnuntai tuli kuitenkin ja oikeastaan on hyvä etten väkisin mennyt tapaamiseen,sillä kädet olivat irtisanoneet YYA-sopimuksemme- ei siis harmittanut ihan kybällä vain 9,95:llä. No onpahan jotain mitä odottaa :)

Eli jos tuosta nyt rivien välistä lukee niin en ole tehnyt yhtään mitään pitkiin aikoihin.Se rassaa erityisesti. Ja arvatkaas mitä nyt on mielessä?! No helmityöt tietysti! Ei kyllä paljoa säteile myönnetään...

Ulkona olen päässyt käymään pikaisesti kun ollaan haettu Taistoa eskarista ja nyt viime viikolla oli labrat.Käytiin keskiviikkona sairaalan labrassa, tuossa 1,2 km:n päässä. Osa matkaa taittui kepitellen ja välistä istuin rulliksessa. Syystä koska täällä oli varsin "hanget korkeat nietokset"  eivätkä kädet olisi kestäneet koko matkaa kepeillä.

Olipa ihana käydä kunnolla tuulettumassa ja vielä parempi oli kun päästiin käymään kierkessä ja kirpparilla.

Kierrätyksestä tein tälläiset löydöt: Smarties-figuuri,Littlest pet shop-lammas, kristalli ja hiuspompula, josta tosin otin vain helmet käyttöön.

Kirpparilta tuli mukaan vati (75 snt) sekä pakasterasiallinen sälää (50snt). Rasiassa oli verhopidikkeet (kukat,joista toinen oli rikki),feikkimeripihkahelminauha (todellakin vain pitkä nauha).Vintagekorvikset, rannerengas,parit hiussoljet ja pieni peili. Ideat on jo päässä mitä mistäkin tulee,mutta toteutusta saa odottaa.Toivon mukaan ehdin ennen kuin maatuvat...

Huomenna on onneksi reumalääkärin vastaanotto.Nyt vois pistää pitkävedon pystyyn,että montako piikkiä tulee ;) Villi veikkaus on kolme, lisäpiikit ovat silkkaa bonusta :)

Samalla täytynee näyttää tätä merkillistä ihottumaa,josta olen saanut  "nauttia" pari viikkoa. Molemmissa nilkoissa on erilaista ihottumaa ja viikko sitten sitä alkoi löytyä ympäri kehoa pieninä laikkuina. Päänahassakin oli sen veran,että sain sen raavittua verille... Tällä hetkellä ei kutise vaan lähinnä kirvelee ja kuumottaa.

Soitin aamulla ihotautipolille ja kysyin pääsisinkö jollain tapaa luikertelemaan ihospesialistille. Ilmeisesti olin tarpeeksi hyvä puhumaan tai muuten vain vakuuttava kun hoitaja lupasi mulle ajan lääkärille :) En kärsinyt sanoa mitään kun kuulin ajan olevan 23.3! Sain myös hoitajalta ohjeet miten hoitaa tuota ihottumaa,katsotaan auttaako.

Jaa ja olisihan meillä ollut kutsu erään pirpanan 2-vuotis syndeillekin sunnuntaina,mutta nekin pentele vieköön piti jättää väliin. Mulla nimittäin alkoi ke-to yönä vallan maksimaalinen migreeni,joka ei sitten millään suostunut häipymään.Otin kaksin käsin burana800:sia sekä täsmälääkettä (Zomig), joka ei täsmälleen auttanut sitten lainkaan... Vietin aikaani pimeässä vessassa selkä kylmää seinää vasten ja kuuma suihku kädessä.Sieltä hiivin olkkariin sohvan nurkkaan pesää tekemään. Kun ei mikään toiminut ja rupesin voimaan yhä vain pahemmin niin Ukko-Kulta "suostutteli" mun lähtemään tk:n päivystykseen.Oli perjantai klo 20.30. Soitin taksin ja lähdin. Matkalla sympaattinen taksari kysyi,että sattuuko? ja mähän vuodatin itku kurkussa... Ymmärsihän tuo ja kertoin itselläänkin olevan lääkkeet aina mukana migreenin varalta. Kuljettaja sanoi tulevansa saattamaan "sillä yleensä jos taksikuski saattaa niin päsee jonon ohi". En pannut pahakseni lainkaan. Hän talutti sisälle ja suoraan tiskille, odotti siinä kunnes sain asian kerrottua (hän siinä vielä täydensi mun kertomusta autossa kuulemallaan).Hoitaja pyysi taakse tarkkailuhuoneeseen ja kuljettaja talutti vielä sinnekin ja laittoin mun tavarat sängylle ja varmisti,että kaikki on ok. ja lähti töihinsä. Siis uskomatonta,että on vielä noin huolehtivaisia ihmisiä!!

Päivystyksessä vierähti tovi jos toinenkin ja tietysti tippaa yrittivät laittaa.Nyt on oikea käsivarsi kauniin sininen :) Tiputtivat parasetamolia,muta eihän se mitään auttanut. Tuli vain huono olo.Antoivat siihen lääkettä ja vielä Diapamia. Siinä plintillä oli tosi huono olla enkä saanut siedettävää asentoa.Kun särky hieman helpotti pyysin saada lähteä kotiin. Sain uusitun verenpainereseptin (paineet oli 165/104) ja luvan lähteä. Tulin kotiin keskiyön jälkeen ja tein pesän ja yritin houkutella unijukkaa hakemaan.

Lauantaina oli kyllä olo tosi hontelo ja viestittelin synttärisankarin vanhemmille, ettei minusta ole juhlijaksi. Vaan eipä juhlia olisi ollutkaan kun pikku reppana kärsi kuumeesta ja korvatulehduksesta :( Voi pientä.

Katsotaan taas mitä tämä viikko tuopi tullessaan...