askartelurintamalta ei mitään uutta. Surukortin jouduin lähettämään sylikummille isänsä poismenon johdosta.Onneksi oli varastossa pari,joista valita. Tästä oikeastaan puuttui naru,mutta lähetin silti:

Kuoleman pitäisi olla normaali, luonnollinen asia.Töissä olin välillä "läheisissä"  tekemisissä vainajien kanssa,mutta he olivat vieraita; omalla kohdalla se aina hätkähdyttää,pysäyttää.

Meillä niinkuin varmasti monessa muussakin poikalapsiperheessä ollaan Bakugan-faneja. Valitettavasti minäkin joudun usein vedetyksi tähän huumaan. Uho on perinnyt hamstraamisen jalon taidon ja keräilee ties mitä.Nyt eniten IN on nämä bagut.*huokaus* Palleroiden kanssa pitäisi pelata,mutta miten?! Yritin päästä jyvälle mitättömistä peliohjeista,jotka tulevat paketin mukana,mutta mun englannin taitoni ja ennenkaikkea ymmärtämykseni eivät riitä tarpeeksi tajuttavaan tekstin tulkkaukseen. Olemme siis kehitelleet oman "vähän sinne päin". Sittemmin Uho sai Bakugan-pelin pleikkarille. Pari viikkoa olen pyrkinyt välttelemään olohuonetta,jotten saisi taas täyslaidallista bakufaktaa ja samalla kinuamista "äiti,tuu kokeilleen,tuu pelaa,jookojookojooko?" Mä en kerta kaikkiaan tykkää noista peleistä.Lautapelit ovat eri asia,mutta nää PS2 jutut ja muut...Yök.  Nyt jäin kiinni kun heikkona hetkenä menin vahingossa lupaamaan yrittäväni. Sanoista tekoihin ja härkää sarvista. Aloitin pelin ja Uho riekkui koko ajan korvan juuressa kiekuen "ohjeita". Itse koetin keskittyä lukemaan mitä ohjeita ruudussa sanottiin. Eihän se varsinaisesti vaikeaa ollut kunhan vain ensin ymmärsi mitä eri napit ja nupit tekivät. Pojat olivat ihmeissään kun mä sit voitinkin turnauksia. Taisto innostui kannustamaan "Mutsi rokkaa!!" ja Uho istui hiljaa vieressä silmät selällään..."ei oo totta! Mutsi on parempi kuin Juuso!!?!!"

Mutta jottei totuus unohtuisi jätkän piti saada revanssi ja se sitten pelattiin normaaliin tapaan keittiön pöydällä.Sen pelin onneksi hävisin ja takasin näin kotirauhan säilymisen ;)

 

Joku ilta takaperin pojat innostuivat rakentamaan robottia pahvilaatikoista. Olin raivaamassa vaatehuonetta (todellakin!) ja siellä oli pari pahvilootaa,jotka annoin Taistolle "tapettavaksi". Uho tuuppas väliin ja ehdotti,että rakentaisivat kunnon taistelijarobon "Ihan niin kuin siinä Duudsoneissa"  Tässä on Taistelijaterminaattori Tuutausend:

Kuvan ottamisen jälkeen robottia päivitettiin ja se sai mun kylpytakin vyöstä asevyön,jonka väliin tuli kaksi UK-47-konekivääriä sekä punaiseksi maalatun vessapaprurullan,joka -jos ymmärsin oikein- oli robotin keskusyksikkö? Aivotkin tuolla on,nimittäin sinitarraklöntti sideharsohässäkän sisällä ja siis luonnollisesti päälaatikon sisällä.

Taisto pettyi pahan kerran kun robottia ei saanutkaan heti tuhota...Onneksi löytyi vielä yksi iso pahviloota hänellekin ihan vain iskuja varten ;)

Robotista innostuneena Uho kaivoi esiin sen radionrämän,jota alkoivat joulun tienoolla "korjaamaan". Levitti sen kätevästi joka puolelle keittiön paljaita pintoja ja teki jotain "taikaeliksiiriä", koneen rasvasta ja vedestä (haisi hirveän pahalle!). Pari päivää katsottiin sitä sekamelskaa (ei hennottu siivota pois kun kerrankin oli kiinnostunut muustakin kuin vain lukemisesta...), ja sitten kohtalo puuttui peliin jousen muodossa. Uho oli pukeutumassa kouluun olohuoneessa ja sai kävellessään jalkapohjaan metallisen vieterin, sellaisen ohuen ohuen. Mieletön rääkäisy eikä antanut mun lainkaan katsoa mitä kävi saati antaa ottaa vieteriä pois jalasta.Siinä se pyöri pitkin sohvan viertä ja hötkyili. Ihme ja kumma,mutta siinä touhutessa sai itse vedettyä vieterin pois. Päivällä kun poika tuli kotiin koulusta radio ja kaikki tilpehöörit oli siivottu pois...

Viikonloppuna olisi jälleen yritystä mennä askartelemaan porukalla. Jos nyt pääsis kokeilemaan niitä kirjekuorikirjasia.Toisaalta mun tarvis tehdä kunnon kirjanenkin.Tarkoitus olisi laittaa siihen viime vuotisia valokuvia ja lähettää se tuolla samaiselle sylikummille.Piti tehdä jo heti vuoden alussa,mutta se on vaan jäänyt eikä viime aikoina ole ollut edes voimia tehdä sellaista.Nyt on hyvät mahikset saada jotain valmiiksi kun paikalla on paljon apukäsiä :)

Nyt tutumaan, ötyä