Olen siis kotiutunut Jorvista. Otti se taas reilun viikon. Hermoloma-pohjalta sinne lähdin, mutta ei siitä mitään tullut.

Sunnuntaina 8.2 menin aamutuimaan etuovia kolkutteleen,jouduin jopa soittamaan osastolle,että täällä ollaan,mutten pääse sisään.Neuvoivat tulemaan päivystyksen kautta.Muuten tuo sunnuntai oli aika lailla turha päivä- pelkkää olemista ja yhet verikokeet.

Maanantaina leikattiin sääret.Sain sentään sen rauhottavan (diapamin 10mg-jee!! Ihanko tuo mulla mitään vaikuttaisi*hmmphh*Vaikka en ymmärrä miksi ees antoivat kun en ollut millään lailla rauhaton ;D)

Saliin menin yhdeksän kieppeillä ja leikkaus oli noin tunnissa ohi. Salissa tunsin olevani "pirteä kuin peipponen" ja syystäkin kun eivät antaneet kunnolla lääkettä.Selkäydinpuudutuksella tehtiin ja kirurgi laittoi hiukan lisää paikallispuudutetta jalkoihin. Pariin kertaan jouduin pyytämään lisää lääkettä kun tuntui liiaksi se veitsi...Selvyyden vuoksi mainittakoon,että ihan tarkoituksella jättivät puudutuksen hyvin kevyeksi etten nukahtaisi missään vaiheessa (Se intubaatio-ongelma).Heräämössä meni liiankin kanssa ja osastolle pääsin vasta puoli viiden aikaan kun olin kinumalla kinunut "Eksmä pääsis, pääsisiksmää kun mulle tuli vieraita neljältä...."

Alkuviikko ei ollut kiva.Mulla oli migreeni ma-ke ja oksensin lähes koko ajan.Sunnuntaina olin pettynyt kun kahden hengen huoneessani ei ollut tv:tä ja osastolla oli vain kolme kiertävää tölsyä ja nekin on tietty varattu pitkäaikaissairaille pötköttäjille (niinkuin mä silloin ennen joulua). Onneksi isä toi matka-autosta pikkutelkkarin,jota olisin voinut katsella sikäli kun oksentamiselta oisin joutanut.Lisäksi migreenissä mulla tuppaa "silmät tippumaan ulos kuopistaan" tai ainakin siltä se tuntuu ja niinpä pidän silmät kiinni.No tokihan valonarkuuskin haittaa ja telkkari vielä välkkyvine kuvineen ruokkii migreeniä lisää ja silmät vuotaa.

Torstaina oli enää vain päänsärkyä ja pyysivätpä vihdoin neurologin mua vilkaisemaan.Vietimme ihan mukavan vartin ja hän teki testejä (btw. mulla on oikean silmän näkökenttä kaventunut- enpä ole huomannutkaan). Totesipa vain,että ei hätää "pelkkää" migreeniä. Se sentään helpotti kun olin jo pelännyt jotain aivoperäistä tulppaa INR-arvo kun oli 0,9...

Mulla oli pahasti selkälihakset samoin kuin niskakin jäkissä,joten hoitajat kiikuttivat lihasrelaksanttia mulle iltapalan yhteydessä. Äidin puheiden mukaan se väsyttää hurjasti ja auttaa lihaksia rentoutumaan.Ekat pilsut otinkin sitten suurten odotusten kera. Kakkan marjat se mitään väsyttänyt saati relaksoi mitään missään...Torstaina vihdoin tuli migreenitäsmälääkettä taloon ja yöpöydälle asti.Hoitaja kertoi,että olivat etsineet koko sairaalan eikä missään ollut kyseistä lääkettä, piti sitten tilata. Se ja pari paratabsia auttoivat eikä torstai-illan jälkeen ole päätä särkenyt.

Kun päänsärystä päästiin tilalle tuli -ylläripylläri?- reumakivut.Kädet särki eivätkä suoristuneet.Voi pentele. Ja helpotukseksi sain pari paratabsia...Yritin moneen kertaan sanoa,ettei niillä ole sanottavaa merkitystä,mutta turhaan. Mieleen tuli tämmöinen vertaus: Ihminen on ollut aavikolla viikon ilman ruokaa ja juomaa ja sitten hänelle annetaan kaksi ruokalusikallista vettä. Toki hän ne ottaa, hengissäpysymisenvaisto on suuri,mutta ei ne mitään auta.

Olihan sairaalassa hyviäkin hetkiä.Hoitajat K3-osastolla ovat mukavia ja suurin osa varsin huumorintajuisiakin. Yksi mieleenpainunut tapaus oli kun mulle tuotiin iltapala ja taas oli lautasella leikkelemakkaraa.Olin jo monesti siitäkin maininnut etten syö semmoisia lainkaan ja pyysin taas kerran juustoa tilalle.

Hoitaja: joo,okei mä käyn kattomassa onko vielä jäljellä. Ooksä sit kasvis?

Vähänkö mulla repes kontrolli ihan täysin.Hekotin suureen ääneen ja hoitajaparka oli ensin todella hämillään ja pyyteli anteeksi. Vakuutin ettei se haitannut lainkaan ja kiitin hyvistä nauruista.Hänkin sentään rupes lopuksi naureskelemaan :D

Tänään maanantaina oli kotiinlähdön aika- jipii!!Vielä täytyy maata suurin osa ajasta eikä laskiaissunnuntain riehaan ole menemistä. Se vähän harmittaa kun olin jo varautunut paistamaan makkaroita.Ja toisaalta ei se makoilukaan pidemmän päälle niin hauskaa ole...

Pakkailin tavaroitani kaikessa rauhassa ja aattelin pesaista hampaat siinä joutessani.Aikaisemmin sunnuntaina hoitaja oli käynyt järkkäämässä ja lisäilemässä kaappiin tavaroita(sidetarpeita,vaippoja,hammasharjoja etc. mitä saattaa tarvita)Toivoin löytäväni hammastahnaa, oma kun oli loppunut.Ja siinähän se tuubi makas hyllyllä etiketti alassuin. Laitoin hanan päälle ja arvostelin itseäni peilistä. Sen kummemmin ajattelematta tai tuubia tarkastelematta aloin pursottaa tahnaa hammasharjaan.Ihmettelin kuinka tahna voi olla niin litkuista ja läpinäkyvää?!Käänsin tuubin oikein päin "K-Y Jelly, personal lubricant" Ei s**tana, olin laittanut liukastinvoidetta hammasharjaani!! En sentään suuhun asti kerennyt,vaikka eipä tuo vaarallista ole ja kait se hymykin olis ollut herkemmässä kun olisi liukastetta huulten välissä...

Että lukekaa tarkkaan sisältö ja käyttäohje...

Ohoh, tän piti olla ihan vaan pieni ja ripeä ilmoituskirjoitus tyyliin "olen kotona-kirjoitan jahka kerkiin", mutta niin vain jumiuduin koneelle enkä osaa lopettaa.Kyllä se on tää netti ihan liian addiktoiva.Ja funkeystäkin pitäisi hiukan pelata kerta saatiin uusi ukkeli(nyt puuttuu enää Wasabi-tyyppi)

Mun pitäisi vielä kirjoittaa kaikista niistä ideoista,joita sain kun luin Bestiksen tuomaan "kotiverstas"-kirjaa (tarkempi nimi sitten ensi kerralla kun nyt en jaksa nousta olkkariin).Aivan ihana kirja!! Kahlasin sen kolmeen kertaan ja kirjoittelin muistikirjaani (jossa on pääkalloja ;D ) ideanpoikasia.Tuhannet kiitokset kirjasta ja vallan mainiosta kortista!!

Mutta joo,niistä sitten joku toinen kerta samoin kun poitsujen edesottamuksista.Nyt on varmaankin korkea aika tunkea äijän kainaloon,oli niin hirveä ikävä ja poikia rupee aina "oksettaa" jos me halitaan niitten näkyvillä :)

 

(mulla on ihan sellanen tunne,että jotain tärkeetä unohtui...hmm...)