Heipat!
Tässä on ollut hiukan hiljaiseloa,koska kävin koputtelemassa "taivaan portteja" (ei hätää, eivät huolineet vielä ;D). Kuten ed. postauksessa kerroin kaaduin pyörällä.Tällä viissiin näin-->

Kuva eestpäin ja samoten takaa

Läksin sitten sairaalaan 2.11 kun ei enää voinut olla, kipu oli aikas lailla sietämätön.(ja miksi odotin, enkä heti mennyt sisään sairaalaan-no höh, pitihän meijän pitää ne halloween-partyt ekaksi...niistä sitten tuonnenpana).
Ensiavussa oli onneksi tuttu hoitsu eli tiesi mitä kaikkea mulle on tehty ja mitenkä toi sietokyky on harjaantunut. Hän otti heti tosissaan mut vastaan ja tuuppasi peremmälle. Nappasi jonkun ohi kiitävän kirurgin siitä nopsaan tarkistamaan tilanteen ja pitihän tuo arvata, että leikattava on (jalka oli vioittunut niin,että kuolion mahdollisuus oli liian suuri).Hoitaja meni sitten kertomaan tilanteen vanhemmille,jotka ystävällisesti infoivat miestä kotona.
Jalkasta tyhjennettiin aika iso osa ja mä heräilin sitten osastolta (piti hiukan humpsauttaa, kun oli niin tuskallisen kipee).
Köllin siellä maanantain rauhassa (mitä nyt työkaverit tulivat hätääntyneinä katsomaan,että mitä kuuluu :D) ja tiistaiaamuna piti lähteä alas leikkaussaliin ilmeisesti lisää tyhjäämään ja paikkailemaan jalkaa.
Tällä kertaa heräsin Jorvis teholta torstai-iltana...
*mitä v*ttua?!* tuli noin ensimmäiseksi mieleen. Joitain mielikuvia on ti-ke-to ajalta, sellasia epämääräisiä psykedeelisiä hourehallusinaatioita.

Jalkaa ei oltu saatu korjattua täällä omassa sairaalassa, joten mut oli lähetetty Jorviin, jossa on laaja-alaisempi erikoisosaaminen. Vähän kyllä ihmetyttää, että tuliko se ihan puskista yllärinä ettei meijän sairaalassa olekaan plastiikkakirurgiaa...Meinaan kait niitten olis täällä kotopuolessa pitänyt tietää,minkä alan hommeleita meillä tehdään?!
Joo-o ja syy miksi päädyin tehovalvontaan oli kurkun turpoaminen intuboitaessa. Olivat yrittäneet saada hengitysputkea kurkkuun,mutta mulla on niin ahtaat paikat eikä reuman vuoksi päätä voi runnoa taaksepäin. Parin tunnin äheltämisen jälkeen onnistuivat, mutta todellakin jouduin hengityskoneeseen kun oma hönkäily loppui tyystin. Leikkauksen aikana huomattiin myös toisen keuhkon menneen kasaan,että sekin varmaan osaltaan vaikeutti hengittelyä...Sehän se vasta porukat (kotona ja sairaalassa) peljästytti kun RTG:ssä näkyi tummentuma keuhkoissa. Pelkäsivät ensin keuhkokuumetta, joka tässä tilanteessa olisi ollut kuulemma lähinnä "tappava". Siinä sitten odottivat "henkeään pidätellen" *hehhehe* tuleeko
äijästä leski vai ei ennen kuin saivat varmistuksen. Lytyssä sitä vain oltiin,no hätä :)
Muutama otos teholta:

"The machine which says BING"

"Kaikki OK, mikä sen pahan tappais" :D

Osastolla vasen jalka oli nostettu raudoilla yläasentoon.Rautapiikit oli pistetty polven alta ja kantapäästä läpi. Oikea koipi oli säästynyt suuremmilta vammoilta eikä siihen tehty tuolloin mitään (nyt tilanne on taas toinen ja tammikuussa 09 tiedetään josko sekin pitää leikata).
Ihonsiirtoja tarvittiin ja höylä kävi reisissä tehokkaasti.Kortisonin vuoksi mun iho ei ole kirjaimellisesti niitä paksuimpia, vaikka aika paljon kakkaa sitä on tullut kestettyä ;D Taitavasti tuo Tiina-kirurgi kuitenkin homman hoiti, täydet pisteet hänelle;siinä on muutenkin tosi mukava naiseläjä, ei mikään ylimielinen "tiedän kaiken,olenhan sentään ylikirurgi"-tyyppi vaan ripeäotteinen, reipashenkinen,tarkka ja huumorintajuinen. Häntä voin suositella lämpimästi :)

Tämä kuva on aika tuore siis muutama päivä osastolle siirtymisen jälkeen. Reidet on suojattu kalvoilla,siksi näyttävät omituisilta. Jalka vuosi koko ajan ja sänky oli aika tahmea hela tiden.Petivermeitä kyllä vaihdettiin päivittäin- aina aamuisin,mutta lopun ajan makoilin niissä verissä ja kudosnesteissä. Vaan eipä tuo haitannut kun muuten oli hyvä olla.

"Letkuja on siinä monenlaista, monenlaista..." Letkuja meni käsiin,kaulaan ja ties minne "spontaaneihin ruumiinaukkoihin". Syömisestä (tai liioin vessahommeleista ;D)ei tarvinnut huolehtia pariin viikkoon lainkaan.

Tämmöttis sitä sitten koreillaan uudella pohkeella, ei mikään rantajalka.Äidin kommentti oli "näyttää ihan kalutulta siansorkalta" ja oikeassahan tuo on :D




Jorvista mut palautettiin takaisin kotisairaalaan,jossa makoilin 21.11 asti. Silloin rupes tuleen jo liian iso ikävä kotiin ja maanittelin lääkärit päästämään mut kotiin.Se oli perjantaipäivä ja seuraava kontrolli sovittiin seuraavaksi tiistaiksi. Viikonloppu vierähti lähinnä tuskaillessa ja valitettavasti perhehän siitä sai kärsiä.Tehtiin yhteinen päätös, että menen takaisin osastolle.Särkylääkkeet eivät kunnolla tehonneet eikä ollut rahaa edes hankkia tarvittavia siteitä päivittäiseen siteiden vaihtoon. Siihen olisi uponnut reipas 60 euroa/vrk. Piti siis myöskin odottaa Tapiolan päätöstä saada maksusitoumus siteisiin sun muuhun tarvittavaan.
Tiistai tuli ja minä menin.Sanomattakin selvää liene se,että kyllähän tuo k*rpi ja korvensi, mutta lopulta täytyy myöntää,että päätös oli oikea.Tuossa vaiheessa mulla oli päällä Durogesiciä 200mg + Oxynormia tarvittaessa (max. 4krt/vrk) ja vielä jos(ja kun) särki nappasin muutaman Panacodin.Että pahemmanlainen (vai paremman;D ) narkkari. Mies kyllä totesi,että lääkityksen huomasi kun jutut alkoivat olla jokseenkin päättömiä ja aloin puhua "unissani" enemmän kuin olisi ollut tarpeen...Myös Uho huomasi, että mutsilla ei ole ihan kaikki kotona ja naureskeli monet kerrat mun jutuille...
Lopultakin pääsin ihan aikuisten oikeesti kotiin 2.12. Siinä rupes tulla jo paniikki persiiseen kun joulu läheni ja meikäläinen köllii sairaalassa.

Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan ja aika hyvin olen pärjäillyt (mitä nyt sain jonkun oksutaudin melko pian enkä voinut syödä muutamiin päiviin juuri lainkaan- hyvä sinänsä toi sairaala-aika+tauti verotti multa 8kiloa *jipii*). Kuusi koristeltiin jo viikko sitten kun pojat halusivat ja muitakin koristuksia ollaan hiukan laitettu.

Jännä juttu kun sairaalassa makoillessa sitä suunnitteli tekevänsä "ihan kaikkea" ja kirjoittelin ylös ideoita mm. lehdistä,joita työkaverit,vanhemmat ja Bestis toi. Siltikään en ole saanut aikaiseksi mitään!! En edes joulukortteja ole tehnyt saati kaupan kortteja lähettänyt...Suuri sori kavereille!
Jouluostoksilla käytiin miehen kanssa viime lauantaina Sellossa,muksut olivat Ukin ja Mummin (miehen vanhemmat)luona. Eipä siellä kaupassa hirveen kauaa viihtynyt,porukkaa oli pipona ja väsyin alta aikayksikön siihen ramppaamiseen, vaikka kunnon "etenemissuunnitelmakin" oli tehtynä valmiiksi. Se tietty hukkusi jossain vaiheessa ja jouduimme lopun aikaa selviytymään ilman.

Tähän loppukevennykseksi ikään voisin tällätä muutamat kuvat tämän vuotisista halloweenjuhlista.

Poitsut muumioina,Uholla rautaa kaulassa ja Taisto on saanut taas "päähänsä jotain". Juhlissa Uho oli paha velho paiseineen ja ryppyineen,Taisto oli vanha kurttuinen vamppyyri.
Mies hoiti kunnialla koristelun suurimmaksi osaksi.

Pöydälle katettiin syötävät,jotka tällä kertaa maistui koko porukalle hienosti.

Ehdin tekemään sentään muutamat hautakivet.Silmät ovat viimevuotiset,jotka roikkuivat tuolloin oviaukossa. Siihen ne nytkin oli tarkoitus laittaa,mutta olivat niin sotkussa etten jaksanut alkaa selvittämään...

Tunnelman aikaansaamiseksi (ja muksujen pitämiseksi pois olkkarista :D ) mies ripusti jätesäkkejä olohuoneen ja keittiön (perällä) ovensuihin.

Keittiö oli pimennetty maastokuvioisella pressulla ja olin keräillyt kaikkea "karmivaa" pöydälle näytille.
Punaisissa purkeissa oli nukkevauvojen osia, vettä ja hiukan vesiväriä.Pitkissä lasipurkeissa on käärme ja nukenosia.Lautasella on irti revitty korva, jonka ostimme Punanaamiosta. Samaisesta kaupasta ostimme paljon muutakin aiheeseen liittyvää, suosittelen. Pullot ovat viinipulloja,jotka päällystin mustalla servetillä ja sulatin kynttilää päälle. Rusehtava möykky takana esittää muumiovauvaa.
Huoneen valaistus hoitui led-tuikuilla ja ylös ripustetulla uv-lampulla. Taustalla soi mankka repeat´illa, äänet oltiin nauhoitettu netistä- tuulen tuiskuntaa,ulvontaa,sateen ropinaa,noidan naurua tms.
Noin kaiken kaikkiaan juhlat sujuivat hienosti vaikka olinkin särkyinen. Ensi vuonna sitten uudestaan ja tällä kertaa aloitan valmistelut ajoissa...*ei kun just joo, niin aina...*

Jees, nyt olen taas tolpillani (jalkaa voi kyllä huoletta verrata tolppaan ;D ) pyrin päivittelemään blogiani useammin. Kiitokset kaikille,jotka ovat täällä käyneet kurkkimassa kuulumisia ja tervetuloa uudestaan!!
Nyt jos menis lepuuttaa koipea,sen pitäisi olla suurimman osan päivästä koholla (arvatkaa onko...*ups*)