Loman vika päivä!

Paitsi ettei ole kun jään vaihteeksi sairaslomalle...P*rkele! Nyt sitten kädet ei toimi.Sairikkaa napsahti huhtikuun loppuun.Tuplat kortisonia 10 päivän kuurin ajan ja jos ei auta niin heti ensi viikolla toinen piikki Humiraa.
Aloitin viine viikolla kokeilemaan sitä toista biologista lääkettä.Enbrel ei enää käynyt toivottavasti tää onnistuisi parantamaan oloa edes vähän.Jos ei sitten on vielä vaihtoehtona Maptera, joka taas annetaan infuusiona eli tiputuksessa sairaalassa.Haittapuoli siinä on,että sen anto vie koko päivän, mutta toisaalta joku on saanut siitä jopa puolitoista vuotta helpotusta ennen seuraavaa pakollista piikkiä -ei paha sanoisin...Mutta eipä mennä asioiden edelle vaan napsin nyt tän tuplakuurin ja otan varmaan
ylimääräisen piikinkin, että pääsisi takas töihin.
Tavalliset hommat kotonakin jäävät nyt aika pahasti miehen harteille. Aamuisin ei pysty harjaamaan hampaita tai syömään kun ei kädet taivu naamaan asti.Iltapäivällä on jo vähän vetreytynyt niin että ei pelkoa laihtumisesta ;D
Aatellaan jos pistät kyynärpäästä kädet koukkuun semmonen 45 astetta ja teippaat siihen kunnolla jeesusteipillä.Sitten lukitset oikean olkapään yläkroppaan kiinni- myös tässä käy hyvin jeesusteippi.Eikä saa unohtaa nauloja nivelten taitekohdista :)Ne muistaa siinä vaiheessa kun yrittää liikuttaa johonkin suuntaan käsiä.
Sitten iskee vessahätä- se isompi kakkoshätä...Että tervemenoa tuuballe ja nauti olostasi siihen asti kun pitäisi pyyhkimään ruveta.
Ja turha kait on näin naisena mainitakaan ylimääräisestä bonuksesta...jepjep- hilloviikot! Siinä sitten istut hammasta purren takapuoli sonnassa ja ranteet veressä kun yrität ylettyä huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastasi.Kyllä on käsisuihku näppärä keksintö!
Koneella voi istua kirjoittaa sentään kun ranteista asti toimii.Että edes se lohtu tässä. Pientä ristipistoakin viime yönä kokeilin,se ei ollut sittenkään niin fiksua.

Viime viikon retkeilyt menivät hienosti.Tiistaina oltiin Itiksessä.Pitkästä aikaa käytiin siellä citymarketin puoleisella osalla.Ja mitäs kummaa?! Siellä olikin Tiimarin outlet-myymälä! Vähänkö olin taivaissa :D Ostin kassillisen tavaraa- hyödyllistä tottakai!!-eikä mennyt kuin 16,80e.
Löysin myös Taistolle tarpeelliset tarralenkkarit Tarjoustalosta 9e. ja itselleni kevättakin 25e.Oikeastaan kaikki mitä pitikin löytyi ja turhat ostokset jäi aika minimiin. Niihin voisi laskea vain poikien taikasaippuakuplajutskat. Semmosta hemmetin kovettuvaa ja kaiken tahrivaa saippuakuplahässäkkää, mutta saunassa se oli oikein kivaa.
Reissu meni sääntöjen mukaisesti ja oltiin tyytyväisiä.Taisto ja iskäkin oli hyvillään tuliaisista.

Keskiviikkona kävin sitten kaverin luona.Lähdin puoli yhdeksältä ja perillä olin vajaa puoli kaksitoista. Matkoihin menee säälin kauan...Mutta olipas kiva nähdä! Käytiin ensin kirpparilla siinä vieressä.Ostin itselleni aluspaidan ja Uholle matelijoista kirjan.
Söin todella hyvää piirakkaa, jotain halloumijuustosta tehtyä.Oli suolaista,mutta mulle sopivaa. Ja jälkkäriksi oli suoraan taivaasta tuotu suklaakakku!Brownies/mutakakku vai mikä sen oikea nimi onkaan- reunat just sen verran paistuneet,että pitävät komeuden koossa ja keskeltä tahmeaa ja maku ätläkän imelän makea. Perfecto!*muiskasee sormiaan*
Sain vanhemmilta kyydin kotiin ja matkalla pistäydyttiin nopsaan Ikeassa.Ostin vessaan peilikaapin (norrgrund) ja hyllykön(songa). Kolme puujakkaraa,koukkuja ja keittiöpyyhkeitä.Kaikkea ihanaa sinne jäi,mutta lompsa rupes jo tässä vaiheessa anelee armoa eli jätän toiseen kertaan.

Torstaina oli se juttutuokio Taiston tulevaisuudesta (kuulostaa jotenkin ahdistavalta?)Omahoitaja oli alkanut miettimään, josko olis sittenkään hyvä laittaa pikkumiestä tuohon koululla olevaan eskariryhmään. Siellä kun ei ole aidattua pihaa,leikkimään tullaan nykyisen päiväkodin pihaan ja ylitetään yksi tie (joka ei nyt varsinaisesti ole liikennöity,mutta siinä käy autot kääntymässä) ja ruokailukin tapahtuu koulun ruokalassa koululaisten kanssa (n. pari sataa oppilasta/ruokailu).Lisäksi olisi uudet hoitajat ja uudet kaverit. Ei hyvä ollenkaan! Just kun poika on alkunut osoittaan jotain edistymisen merkkejä niin repäistäisiin uuteen ja turvattomaan ympäristöön.Anu siis yrittää saada Taistolle paikan nykyisessä kerhotilassa, mutta vaikeaa se kuulemma on, sillä molempiin alkaviin eskariryhmiin on tulossa lausunnon saaneita erityislapsia.Taistolla vielä toi lausunto on hakusessa pitkän jonon vuoksi.Pidetään siis peukkuja!Jos sälli kuitenkin joutuu koulun ryhmään niin sitten se tarvii sen oman aikuisen, joka on joka hetki läsnä vaan häntä varten- näin sanoi Anu ja me ollaan kyllä samaa mieltä...

Ainiin,multa on nyt pariin kertaan kysytty,että mitä siellä ristiäisissä tapahtui.
Yritän kirjottaa lyhyesti. Kastajaiset olivat siis 22.3 klo 16 Oulunkylässä. Saimme appiukolta auton ja lähdimme täältä hyvissä ajoin jos vaikka keksittäisiin eksyä matkalla. Sinne olikin tosi helppo ajaa ja oltiin sopivan ajoissa perillä 15.40. Riisuttiin turhat päällysvaatteet ja muksuille kerhotossut jalkaan.Ja sitten odottamaan tilaisuuden alkua. Tila oli lähinnä seurakuntatalon tapainen mesta,jossa oli se kirkkopuoli urkuineen ja sitten kahvittelupuoli. Taisto hermostui odottamiseen ja laukkasi ympäriinsä sekä
riekkui rappusissa. Kerran erehdyin komentamaan (=karjaisin) poikaa ja sain mieheltä mulkaisun ja sihinää hampaiden välistä " hyss,me ollaan kirkossa...". Päästiin sitten istumaan kirkkosalin puolelle ja mentiin ihan taakse- varmuuden vuoksi niinkuin kaikki tapahtuu Taiston kanssa "varmuuden vuoksi".Mies sai rauhoitettua pojan "kuolettavalla kainalorutistuksellaan" ja poikaparan oli tyytyminen istumaan sylissä hiljaa paikallaan. Hyvä,hienoa! Sitten tulikin jo pappi (hän oli perhetuttuja,ollut myös vihkipappina), joka
pyysikin meitä kaikkia kerääntymään alttarin läheisyyteen puoliympyrään. Just joo! "ja siitä se ajatus sitten lähti" ja Taisto-poika myös kun vapaaksi pääsi...Eihän sitä enää pidätellyt mikään ja olihan hän jo istunutkin viitisen minuuttia sylissä...Ei auttanut vaikka kuinka yritettiin sihistä ja puhista sille, kovaan ääneenkään ei viittinyt komentaa kun homma meni nauhalle. Sitten kun sälli meinas mennä urkujen kimppuun mies otti kaverin kainaloon ja paineli pihalle asti. Rakennuksen yläpihalla oli jokunen kiikku ja liukumäki,jonne ne meni "rauhoittumaan". Tosin rauhoittua on väärä sana silloin kun on Taistosta kyse.Kasteen jälkeen jätin Uhon sisälle ja menin itse etsimään äijiä mehulle ja kaakulle. Kuulin pitkän matkan päähän kun pikkumies sadatteli ja teki tuhojaan kiipeilytelineessä. Mies sanoi,että vie jätkän autoon "ottakaa te ne mehut ja tulkaa sitten niin lähdetään" Menin kertomaan ikävät uutiset Uholle ja nimen saaneen prinsessan vanhemmille. Voin sanoa,että vitutti ihan kybällä.Meinas parku päästä kun sanoin tuoreelle äidille,että näin on me lähdetään.Tilaisuuden isäntä vielä nopsaan pakkasi meille dogibagin autoon kun Uholla oli niin kovasti paha mieli kun ei saanutkaan jäädä katsomaan vauvaa eikä herkuttelemaan. Kotimatka oli yhtä helvettiä. Jätkät riehui ja tappeli ja mä luonnollisesti hermot menettäneenä huusin pää punaisena. Mies yritti plokata kaiken muun pois ja keskittyä tiehen ja ajamiseen.
Kotona oltiin jo 17.20. Tuskainen päivä sen kuin jatkui vielä pitkälle iltaan eikä mikään meinannut helpottaa. Taistolle reissu oli sen verran rasittava uusine juttuineen ja vieraine ihmiseen,että reppana voi ihan fyysisesti pahoin illalla.Annoin panadoli-litkua ja aika pian sen jälkeen sälli kuukahti. Me huokastiin syvään ja join loput puolikkaasta kahvilikööristä.
Päätettiin ettei Taistoa (sen puolin kuin meitä muitakaan) enää kiusata turhilla menoilla ja jos jotain tämmöistä häppeninkiä on luvassa niin pojat saavat jäädä kotiin tai mä meen Uhon kanssa edustamaan- riippuu tilaisuudesta.

no nyt mulla särkee taas pää- tuli ihan tuosta pelkästä muistelosta.Onneksi pakkasessa on karpalomehua. Annan mehun olla siellä niin kauan,että se kohmeloituu ja siihen tulee jäähilettä-"sorbetoituu" on varmaan aika kuvaava sana.Se on tosi hyvää ja onnistuu millä mehulla tykkää.

Sitten mulla nousi eilen taas tää probleema uskonnollisuudesta ja uskosta ylipäätään pintaan. Mä ja pojat emme kuulu kirkkoon eikä mieskään ole uskovainen. Pojat kävivät kyllä viime keväänä seurakuntakerhossa ja koulussa menevät normaalisti uskontotunneille. Haluamme,että saavat pohjan omalle uskolleen mikä se sitten tulee olemaankin- sitten kun omilla aivoillaan voivat näitä asioita pohtia ja vieläpä ymmärtää.
Ja se ongelma sitten.Uho on tyyppiä "kirjaviisas-ajattelija".Koska ikää tuli vasta 7v. tammikuussa on sanomattakin selvää ettei kaikki asiat ole ihan hanskassa.Srk:n kerhossa oli tietty puhuttu myös kuoleman jälkeisestä elämästä taivaissa ja ilmeisesti,että siellä on kaikki mahdollista ja hyvin. Nyt sitten poitsu on saanut päähänsä,että siellä hän saa taikavoimat ja kaikki gormitit jnejne.kivaa
Eli ei haittaa jos vaikka sattuis vähän kuolemaan.No äitinä mua sattuis kyllä vähän haittaamaan jos hää tosta noin vain kuolis pois.Ei yhtään helpottaisi aatella,että "kivakiva nyt se saa taikavoimat!" Varsinkaan kun en itse tommoseen huuhaahan usko.Mitä sitten tapahtuukaan kuoleman jälkeen niin sen näkee sitten, nyt on nyt ja nyt ollaan elossa ja eletään sen mukaan tätä päivää,tätä hetkeä.
Niin,että näin hermoheikkosena otti vähän pattiin kun jätkä rupes läpättää tuota diibadaabaa kuoleman jälkeisestä satumaasta. Yritin ensin rauhallisena kertoilla,ettei asiaa nyt hirveesti kannattaisi pohtia kun kukaan ei satavarmana tiedä mitä tuleman pitää,että ei silleen olis kiire ottaa selvääkään.Mutta tää jaksoi inttää ja inttää,että siellä on varmaan kiva niitten taikavoimien kanssa ja kaikkee.
Sitten vielä kun pienempi häsläs päälle siitä mitä ulkona tapahtui "no mitä?" "no ne tytöt alkoi heittää meitä kivillä" "ei toisia saa heittää millään,tuutte sanomaan mulle jos jotain noin tyhmää siellä tapahtuu""ei se haitannut kun me päästiin karkuun""niin mutta silti.Ei saa heittää, mitäs jos se osuu vaikka silmään ja silmä menee rikki?" "Ei se mitään, onhan meillä toinen silmä vielä" (voi kilin karvat-että teki mieli HUUTAA!! S**tanan idiootit! te tarviitte kumpaakin silmää tulevaisuudessa) "Niinmut jos menee toinen silmä niin ei voi ajaa autoa tai lentokonetta""mutmutmut kun kerta kun ne aloitti ja..." *mutinaainttämistäkitinää*
Jossain näillä paikkeilla mulla oli jo hihat ilmiliekeissä ja päästin suustani sammakon (en suinkaan meijän Sakkea)."kun sä kuolet niin sut pannaan tonne maahan syvälle ja siellä pysyt!" niin että hyvää yötä.... voihan iso vee....Lähin pois ennenkuin tulis liikaa sanottua,mutta kuten arvaatte- vahinko oli jo sattunut. Menin todella pettyneenä sohvalle odottamaan sitä mikä väistämättä oli vielä edessä.Ehdin nippanappa koota itseni kun mua huudettiin. Uholla oli ajatukset alkaneet laukata ja nyt se rakas pikkukulta väänsi itkua peiton alla.*huokaus* Vittu mä oon paska mutsi..."Eiks ookkaan mitään karkkimaata ja taikavoimia?" *niisk*  Hengittelin liiankin syvään ja yritin pysyä kasassa.Selitin asiat niin hyvin kuin taisin. Sen,että kukaan ei tiedä mistä tässä elämässä on kyse ja mitä sitten tapahtuu kun tullaan viimeiselle pysäkille."mutta kyllä kaikki varmasti pääsee just sinne mihin itse uskoo, ja sä saat ne taikavoimat".
Kyllähän se pieni suuri mies silmin nähden helpottui ja onneksi Dumbossa tuli just joku hyvä kohta joka oli pakko katsoo (katsoivat iltaohjelmana Dumboa,että rauhoittuisivat).Okei asia oli nyt hoidettu ja kuopattu (jos näin mauton ilmaisu tässä yhteydessä sallitaan) ja mä pääsin pakenemaan vessaan jälleen kerran kokoomaan itseni.Nenän niisto ja silmien kuivaus ja sohvalle selviytyjiä katsomaan
(joka sekin oli äärimmäisen ärsyttävä niiden "kauniiden ja nuorten" vuoksi- tekopyhiä paskoja kaikki kolme).
Miten helppoa se oliskin jos uskois tohon jumalajuttuun, antais mennä vaan omalla painollaan ja vois selittää kaiken aina hyvin päin. Kaipa se on joku vaihe noilla muksuilla kun nää asiat alkaa pyöriä mielessä-Uho varsinkin on ihan mieletön pohtimaan kaikkea.
Tarvii vaan yrittää jaksaa tätä(kin) tuubaa ja selittää sen minkä osaa. Onneksi se sentään tykkää Lordista ja pääkalloista ;D

Eiköhän tää vuodatus ollut sitten tässä.Lapset nukkuu,isäntä vartoo sohvalla ja mä olen taas niiskuttanut silmäni turpeiksi -great-
Yritän saada Itiksen saaliista jotain kuvaa huomenna.

Olkaa armeliaita itsellenne!