Siis tää päivä...Aamulla aloitettiin "haistattelemalla" eli syytettiin liiasta hajuveden käytöstä. Joku siellä kliinisella puolella saa hengen ahdistuksia ja muita allergisia oireita ja nyt sitten olivat jotenkin saaneet nuuskutettua, että minähän se "haisen". Hassu juttu sinänsä,etten ole tuoksutellut pitkiin aikoihin hajuvesiä itseeni...Ei auta-haaskalinnut ovat kierrelleet ja todeksi havainneet,että mua voi syyttää.
Jännä juttu sekin, että tää pahasti allerginen ihminen kuitenkin tuppaa kahvihuoneeseen mun ollessa siellä ja istuu vieläpä viereen?! Kertaakaan ei ole sanonut,että tuoksu olis liian voimakas tai mitään. ja siinä on röhöttänyt ja ollut ihan normaalisti. Että mikä vee siinä sitten on ettei saa suutansa auki vaan pitää kierrellen pomojen kautta sitten tulla syyttään?! Ja kun mulla ei ole ollut viime aikoina tuoksuja- jos ei nyt oteta äijän dödöä lukuun; mä tykkään sen adidaksesta/axesta kun niissä sen on jotain hajua...eikä mitään näitä naisten "muka kukkaistuoksutuksia"

Jees, mutta näinkin mukavasti alkoi ja mä aloin pikkuhiljaa kyrp***tyä siis rupes harmittaan- suuresti. Itsekseni siinä sitten jupisin ja ahersin,kun saatiin tieto,että patologi oli niin kipee ettei pääse tällä viikolla töihin. Jos meijän patologi on kipee niin se on jo melkein vainaa itekin- on se vaan sen verran jämpti leidi. Noh, mehän kuulutaan nyt sitten siiheen "suureen ja loistavaan" HUSlabraan. Ihan päätöntä meininkiä-tieto ei kulje kuin johtoportaassa (toisaalta duunarit ovat kuiteskin niin tyhmiä,että miksi vaivautua niille mitään kertomaan?!) tai sitten ei vaan "tule mieleen"...
Alussa meille luvattiin ne legendaariset yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista- "apua saa heti jos sitä tarvitaan, täältä Helsingistä tulee kyllä joku teitä sinne per*** siis pikkukaupunkiin auttamaan"
Niinpä niin- tuon kun olis silloin saanut videolle.Nyt pyydettiin sitten apua kun olisi pöytä täynnä patologille pilkottavaa (siis semmosta isompaa sorttia jota ei me hoitajat voida laittaa- Labranhoitajat ei sairaanhoitajat!!) Suuri johtaja kaikessa viisaudessaan sanoi puhelimessa "ettei sinne muutaman purkin takia lähdetä, pakatkaa ne ja lähettäkää ne tänne" Saimme ohjeet pakata ne hyvin ettei formaliini pääse läikkymään matkalla.
Otin mielihyvin jobin vastaan kiukusta kihisten.Kasasin kolme isompaa teippirullaa ja paketin parafiiniliuskaa pöydälle ja aloin pakata tyyliin-" ei muuten sitten läiky!"
(tähän väliin nopee selvitys,että mitä tutkittaville paloille tapahtuu meijän pöydällä niin pysytte mukana juonessa. Eli purkki,jossa on nyt vaikka umpisuoli tulee meille formaliinissa- nesteessä joka säilöö näytteen. Otamme tietokoneelta lähetteen,josta tarkistetaan kaikki mahdollinen.Siihen myös piirretään ja kuvaillaan näyte ja merkataan mistä kohtaa otetaan mikroskooppitutkimusta varten palat.
Irtiotetut palat laitetaan blokkeihin, jotka ovat pienehköjä avattavia reiällisiä kasetteja. Päivän aikana näitä blokkeja tulee 15-100+kpl, riippuen ihan kuinka paljon ihmisiltä on otettu leikattavaa.Myös luomet sun muut tulevat meille- siis kaikki mitä irti saadaan ;D
Näytteet käyvät läpi ohjelman,jossa niistä poistetaan vesi ja tilalle imeytetään parafiini.Seuraavana päivänä ne otetaan koneesta  ja valetaan parafiiniin- ihan joo siihen kynttiläaineeseen. Jähmettyään ne laitetaan mikrotomiin,leikkuriin (vrt. se makkaran siivutuslaite kaupoissa) jossa näytteistä leikataan h*lvetin ohuita leikkeita =3 myytä,jotka taas värjätään ja ne sitten patologi tutkii.Jaa niin ja tietty niissä blokeissa on sen ko. potilaan tiedot ja kaikki muu tarvitta info eli blokit ovat henkilö- ja näytekohtaisia)
Pöydällä oli reilusti purkkeja erikokoisia, oli kohtua, sappirakkoa, munasarjoja ja isompia ihopaloja etc. Jokaisen purkin päälle oli jo valmiiksi tehty ne blokit. Mä sitten pakkasin ne blokit kumihanskaan, jonka teippasin maalarinteipillä kunnolla nyssäkäksi.Sen taas teippasin kiinni purkin kanteen. Kannen -vaikka se on tarpeeksi tiivis valmiiksikin- teippasin ristikkäin ja vedin vielä reunojen ympäri moneen kertaan. Isommat purkit vielä laitoin erikseen jokaisen muovikassiin,jonka solmin umppariin ja vedin teipillä solmut
kiinni. Pienemmät purkit teippasin melkein samalla lailla,mutta niihin käytin sangen hankalasti irroitettavaa parafiiniliuskaa. Se on semmoista ylen venyvää ja tarrautuvaa ...niin no...liuskaa jota voi huoletta kiskoa purkin ympäri.Hauskinta on se,että jos sitä alkaa avaamaan väärästä kohtaa se vain menee enempi tiukempaan ja yritys on tuhoon tuomittu :D Siispä näin vaivaa,jotta sain loppukohdan kunnolla piiloon ;D Pikkupurkit sentään sulloin samaan kassiin..Koko komeus isoon pahvilaatikkoon ja vielä vähän teippiä
ympärille ja lopuksi narua, josta voi kantaa. Tuli niin hiton hyvä!!
Lähettipoika ei kuitenkaan suostunut ottaa pakettia kyytiin,kun ei ollut varma ajoreitistään eikä siis voinut vannoa,että näytteet pääsisivät perille tämän päivän aikana.Soitimme siis taksin.
Soittivat sitten takaisin sieltä isosta sairaalasta. Oli se osastonhoitaja siellä labrassa hiukan näreissään paketoinnista "ensi kerralla ei sitten tarvitse noin pakata- kyllä ne ovat ihan tarpeeksi tiiviitä muutoinkin" Meillä pomo nauroi ja sanoi,että "taisi olla nyt semmonen protesti päällä tolla meijän pakkaajalla, kun oltiin vähän pettyneitä kun ei lupauksista huolimatta saatu tänne ketään auttamaan".
Kieltämättä lapsellista touhua multa- eihän se niitten labralaisten vika ole,mutta kiirii se viesti sitäkin kautta siihen parin huoneen päähän johtajalle...
Että nuhteita tuli mutta paskaaks tässä, ei tunnu missään. Eli loistavan kynäilijän Juha Vuorelan sanoin "mulle ei vittuilla!"

Muuten päivä meni kivasti ja nopeasti. Mies tuli vastaan ja käytiin kirpparilla.Ostin omenanvihreän spagettiolkaintopin 50snt,Taistolle kevätpipan 1e ja punaisen hupparin 2,50e. Hakusessa oli sadehousut kokoa 130 Taistolle ja jotain siistiä molemmille pojille tuleviin ristiäisiin (se pikkuinen pimu saa nimen parin viikon päästä).

Päivän plussaa oli vielä se,että sain vihdoinkin vaatehuoneen yhen nurkan raivattua ja mies pisti siihen hyllyn.Nyt mahtuu paljon tavaraa kun saa ne päällekkäin-ne rojut meinaan.Sainpa jopa ompelukoneen siihen hollille.
(tulipa tuolta sängyn pohjalta kommentia "hei jos kokeilisit kirjoittaa sinne blogiis välillä jotain"...sellasta pientä vinoilua vain ;D )

Pääsiäiskortit odottavat tekijäänsä, joka en taida olla tällä kertaa minä. Ehkä lähetän ehkä en.
Nyt lopetan ja meen maiskutteleen tota mignon-munaa

(tänään kun tultiin kotiin ja jätkät istuivat keittiössä syömässä,mies sanoi,että jälkkäriksi on sitten munat.
Taisto mietti hiukan ja sanoi sitten tietäväisen kuuloisesti "me pojat saadaan meijän munat nyt ja äiti saa vasta illalla..."
Äiti kun syö vasta paljon myöhempään oman ruokansa...sitähän se Taisto-poika vain tarkoitti ;D )

ja siis munan kimppuun