No niin, se on taas "rentouttava" viikonloppu takana päin. Hyvin on levätty ja tehty kaikkea sitä mitä viime viikolla suunnitteli...NOT .
Perjantaina oli hyvä olo pitkästä aikaa kun toi oikea polvikin suostui toimimaan- liikkui niin ketterästi. Mies tuli vastaan kun pääsin töistä ja käveltiin rauhallisesti kotiin päin- kunnes kaaduin turvalleni katuun...Se meni kuin jossain hidastetussa filmissä kuulemma. Oikealla kädellä otin vastaan ja löin samalla oikean polven maahan. Läksin siitä sitten pomolle soittamaan,että mitäs nyt? Ja taksilla suoraan päivystykseen takas sairaalaan.Polvi on ihan musta ja hiukan turvoksissa, käsi meni pahemmin. Kyynärpää kivistää ja olkapää kuvattiin varmuuden vuoksi.Käsi ei nyt kärsi tiettyjä kääntöliikkeitä lainkaan...Että sairikkaa sitten tuonne 6. päivään asti. Johan sitä tuli oltuakin kaksi viikkoa duunissa...Voi kettu!! Labratyö meillä on aikaslailla käsityötä ja vielä kun on oikeakätinen...jees tälleen niin.
Että suunnitelmat uusiksi.Piti tehdä toi tukkajuttu- se jäi. Piti siivota vaatehuone- se jäi ja ennen kaikkea piti tehdä kortteja-se jäi (ja harmittaa eniten!!)

Onneksi tässä viikonlopussa oli edes jotain onnellista!! Kaverit saivat vihdoinkin vauvan!! Tuli kaunis tyttövauveliini; tumma kihara tukka ja hymykuopat! Hitsiläinen,että olikin söpöliini. Paikan päälle emme ole vielä menneet kun tässä on tää välimatka hiukan pidempi (n.70km) eikä ole autoa, mutta netin kautta netin kautta :) Voi sitä pientä armasta kullannuppua....