tuossa muutama päivä sitten oltiin menossa nukkumaan ja Taisto-poika kölli sängyssään nakuna odottaen vaippaa.Siinä sitten jotain leikki nakillaan ja kysyi "Äiti?" "hmmniin?" "Tämäkös se on sitten se muna?"
"Ei kulta, se on pippeli" Että meinas revetä :) Tänään hänellä meni iho "pojanlihalle"...

Onneksi oli torstai vapaa.Mulla oli h*lvetillinen päivä.Heräsin aamuyön tunteina tuskaan kun mikään ei toiminut enkä ees huutaa voinut (äijis oli taas nukahtanut luurit päässä sohvalle). Pääsin muutaman tunnin päästä kaheksalta kömpimään keittiöön hakee parit panacodit. Eihän ne tiettykään heti auttaneet ,joten menin kuumaan suihkuun.Siitä se päivä sitten lähti-oli yhtä parkua.Oikea lonkka ei sitten suostunut millään yhteistyöhön eikä mikään asento passannut.Joka kerran kun liikahti tuntui kuin jalka olisi revitty irti,paikallaankaan ei myöskään ollut hyvä. Illalla seittemän maissa pääsin jo "käveleen" kepeillä.
Muuten tää Suomen 90v. juhlahumu on mennyt siinä sivussa.En ehtinyt edes kunnolla arvosteleen puku"loistoa". Muutama kiva puku,suurin osa "enhän mä vaan erotu"-luokkaa- Heinäsirkka ei tosin kuulunut tähän osastoon ;D Iso ja komia nainen,mutta nyt meni asuvalinta ihan reisille...Jennille olisin kaivannut jotain punaista päälle, isompaa alaosaa,hihaton ja mahollisesti semmonen "kuningatar"-kaulus.Joku simppeli punakivinen riipus ja korvikset.Tukka nutturalle muttei ihan noin tiukasti. Se Hanna-uimari,vaikka kaunis tyttö hänkin on, näytti nyt kyllä joltai drag-queenilta- tukan olis pitänyt olla auki, että huomio ei olisi kiinnittynyt niin paljoa niihin hartioihin,joista moni paikalla oleva mies oli varppina kade.Tanjakin oli kaikessa surkeudessaan kaunis niin kuin aina...

Jouluun on enää liian vähän päiviä -aikuisen näkökulmasta- Mitään en ole vielä saanut aikaiseksi. Muutamat kortit on valmiina ja siinä se. Lahjoja käytiin katsomassa jo viime viikolla, mutta kauppojen hyllyt oli ihan tyhjiä...Tällä viikolla uusi kierros (vitsi kun on kivaa asua pöndellä! ärrinpurrin) Onneksi sentään on lahjat mietitty. Tää joulu vietetäänkin ihan vaan omassa porukassa. Meille ei tule ketään eikä mennä mihkään. (tai siis kavereita ei lasketa ;) ) Viime jouluna oltiin niinkin pöhköjä,että ensin mentiin miehen vanhemmille,sieltä mun porukoille ja sitten illalla myöhään vielä kotiin. Muksut availivat lahjoja vielä puolen yön aikaan...Ei hyvä! meillä ei ollut sen siunaamaa rauhaa, joten tänä vuonna on senkin edestä. Mitään erikoisen isoa joulusiivoustakaan en aio tehdä (hitsi mikä anarkisti ;D ) Kalkkuna tulee savustettuna pöytään työpaikan kautta,lanttulaatikon saan äidiltä (se on maailmanparasta!),kaikki muu tarvittava safka tulle "saarioisen äidiltä" tai muuten vaan valmiina. Tekokuusenkin aion hankkia- valkoisen kun pinkkiin eivät miehet suostuneet.
Joulukoristeita kait pitäisi hankkia/tehdä,muutamia on jo,mutta koska ei kotijoulua ole tähän mennessä ollut niin ei niitä koristeitakaan ole kertynyt.Tietty mielikuva on kyllä ja se vähän helpottaa (ja arvatkaas kuinka paljon harmittaa kun ei saakaan semmosta kun haluaa!?" Uhosta on kyllä tulossa hyvää vauhtia ihan varteen otettava joulufriikki,joten vaikka just nyt en jaksaisi laittaakaan niin ihan tuon sällin vuoksi :) Taisto taas ei juurikaan välitä, -mitään -mistään -koskaan...(joululahjaksi tahtoisi taas -yllättäen- mopon ja miekan. Nää samat ovat olleet aina siitä lähtien kun on osannut pyytää jotain, synttäreillä ja jouluna)
Uho on jo taitava kirjottamaan ja lukemaan,joten on itse kirjoittanut pukille-ainakin kolme kirjettä...

Piparitalo täytyy tehdä tänä vuonna ihan kotiinkin.Edellisinä vuosina olen tehnyt tädin perheelle jolulahjaksi-tätä perinnettä on jatkunut jo 13vuotta- nyt en ole vielä kuullut,että tarveis tehdä...Niin ne ajat muuttuvat ja lapset kasvaa *niisk* Kotiin täytyy tehdä joku iso ja hieno kerta tää on pojille ensimmäinen.

Kuvia laitan kunhan saan jotain valmihiksi asti.

Sakesta vielä sen verran,että nytpä olikin epelillä kova nälkä.Se oli tuossa pari viikkoa paastonnut ja nyt toissapäivänä huomasin sen istuskelevan lautasensa päällä ja tuijotti kattoon.Kun isäntä sitten avasi kattolasin ja oli laittamassa kättä sisälle niin Sakaripa oikein otti kunnon asennon ja hyökkäsi pinseteissä roikkuvaan matoon kiinni- mieskin säpsähti.Maiskautti pari kertaa ja otti taas kerjuuasennon.Vähän ajan päästä saikin toisen matosen ja sen jälkeen kömpi vesialtaaseensa puskan taakse piiloon.
Että voisko sammakko olla jotenkin viisas vai oiskohan tää nyt ihan vaan tämmönen Pavlovin koira-tyylinen ehdollistuminen? mutta pitkään aikaan ei ollut saanut ruokaa lautaselle ja nyt ite meni siihen kerjäämään?

kaivelinpa tuossa mennä yönä hiukan arkistojani tässä koneella. Tässä muutama helmi -lasten suusta nämäkin
****************************************************************************
 Olimme hississä 3-vuotiaan poikani kanssa, kun sinne tuli naapurin  nuori opiskelijapoika, joka oli pukeutunut pitkään, kiiltävään takkiin ja jolla oli olkapäille asti ulottuvat vaaleat hiukset. Poikani vilkaisi häntä ja kommentoi, että "Tädillä on kuravaatteet". Toivottavasti nuoren herran huumorintaju oli kohdallaan, minua ainakin nauratti.

Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä samoilemassa. Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä. Vastasin, että äiti ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi.
Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö sieniä kuin isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti kirjasta sienenkuvaa ja kysyi tyttäreltäni, mikä se on. Siihen tyttö vastasi, että kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.

Illallisvieraat viipyivät hyvin pitkään eli aamusarasteen aikaan pääsimme levolle. Aamu(päivällä) heräsimme hiljaiseen lapsen ääneen... poikamme, joka ei vielä osannut puhua, ja tyttäremme istuivat olohuoneen sohvalla yöpuvuissaan, viltti polvillaan ja katselivat meitä avoimesta makuuhuoneen ovesta. Tyttäreni sanoi pikkuveljelleen: Jos joku kysyy, kerrotaan että ne kuoli viinaan! -Tämä pani ajattelemaan lasten maailmaa.

Olin 2-vuotiaan Tuulin kanssa kylän kaupassa ostoksilla. Tuuli halusi taas kantaa omaa koria, johon hän yleensä keräsi pikkuveljeään varten vauvansosepurkin ja jotain muuta pientä, mihin sai luvan. Tällä kertaa
Tuuli touhusi omiaan sillä aikaa kun asioin lihatiskillä. Kun ennätin pikkuneidin perään hän oli juuri sovittamassa olutpulloja koriinsa selittäen vieressä hohottavalle kauppiaalle ja muille naureskeleville
asiakkaille, että "isi juo kajjaa!" Kyllä nolotti!

Minna 8 v. laittoi hiuksiani ja kehui kampauksen tehtyään: "Olet aivan ihanan näköinen, ihan kuin prinsessa. Ei tarvi kuin kruunu vain päähän ja ajatella, ei tarvi laittaa ollenkaan meikkejä, kun sinulla on niin
keltaiset hampaat".

4-vuotias istui äitinsä ostoskärryssä marketin kassajonossa ja ystävystyi takana jonottavan tädin kanssa. Juttelivat niitä näitä, kunnes pikkutyttö muisti äkkiä merkillisen tapauksen ja kailotti kirkkaalla äänellä:
"Kun minä heräsin niin isi ja äiti voimisteli yöllä!" Kaikki kääntyivät katsomaa tulipunaista yövoimistelijaa. Onneksi en ollut vaimoni mukana, sillä kassajono ei kuulemma koskaan ole liikkunut niin piinallisen hitaasti.

Olimme ruokakaupan kassajonossa. Yllättäen tyttäreni nosti hameeni helmat ylös. Kun kysyin, miksi hän näin, vastasi hän: "Minä vain tarkistin, onko sulla nyt alushousut jalassa!"

Olimme autoajelulla. Poliisi pysäytti ja pyysi puhaltamaan. Puhallettuani poliisi totesi, että kaikki on OK. Siihen tyttäreni takapenkiltä: "Niin kyllä nyt, mutta tulepas illalla kotiin puhalluttamaan!"

Kun nuorempi poikani oli noin 3-4-vuotias, hän katseli televisiosta, kun nainen soitti harppua. Aikansa kuunneltuaan, hän kysyi: "Äiti, mikä toi on?" Vastasin, että se on harppu. Poika tokaisi, että "Ei, kun toi, mitä toi täti soittaa!"

Pikkuveljeltäni (3 v) tuli lasti housuun junamatkan aikana. Äitini vei pojan vessaan siivottavaksi, ja takaisin tullessaan kommentoi sisarelleen tyyliin "miten noin pienestä pojasta voi tulla noin paljon tavaraa", johon veljeni vastasi kirkkaalla ja kovalla äänellä "niin mutta näkisittepä isän paskan, se on pitempi ku tämä junanvaunu!".

Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketin kassoilla jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että "kansallispukuisen" naisen vaunuissa työntämä pikkuvauva parkui
taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku saapasteli vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla, huolestuneella isonveljen äänellä: "Valto, mikä sua vituttaa?"
 *********************************************************************** 
Ja näihin hymyihin onkin hyvä lopettaa. (piti ihan nopeesti ja lyhyesti kirjottaa,muttamutta..)