sain sähköpostia kaverilta. Tähän munkin rahkeet riittävät nippanappa.
käykää kurkkaamassa: Lämpöä viluisille


Ja hei teihän mä sen piparitalonkin.Tähänkin liittyy tarina.("no joo anna tulla nyt sit vaan,kerrot sä sen kuitenkin...")
13vuotta sitten kun kummipoika oli 3vuotias jässikkä, suloinen tahmatassu, niin hän pyysi mua tekemään muumipiparitalon. Miten tuommoista nappisilmää tirriäistä voisi lainkaan vastustaa ja niinhän mä tein miehen avustuksella. (jepjep sama mies ollut aikojen alusta asti...). Voi siitä tulikin hieno ja samalla syntyi uusi perinne.Siitä lähtien olen tehnyt tädin perheelle piparitalon joululahjaksi, se on ollut ties mimmonen; joulureestä joulukuuseen ja metsätöllistä, nooan arkin kautta julmetun kokoiseen hirviölinnakkeeseen. Aina olen päällystänyt osat erivärisellä tomusokerimönjällä ja liimannut osat täyteen namuja. Ei niistä kovin kauniita ole tullut, mutta tärkeintä lasten kannalta on juuri olleet ne karkit. Ja myös se yhteinen aika kun he ovat "auttaneet" mua talon tekemisessä.Ollaan saatu juteltua asioista, semmoisistakin joista ei  omalle äidille mennä kertomaan.
Mutta siis  tänä vuonna me juhlittiin ekaa kertaa ihan iteksemme, ilman kummankaan vanhempia, joulua. Ja tänä vuonna lupasin pojille piparitalon ja Taisto halusi ehdottomasti muumitalon ja tänä vuonna tädin perheen kuopus "Viides ainokainen prinsessa" halusi itse kokeilla tehdä piparitalon. Eli nyt on ympyrä sulkeutunut. Kun oikein alkaa ajatteleen niin kyllähän se mielen haikeeksi vetää ja kyyneltä pukkaa. Mä meinaan toki jatkaa tätä talojen kasaamista tästä edes päin omille muksuille ja täti saa taikoa omansa jos tarvii.
Tänä vuonna ihka ensimmäinen "The Muumitalo"

Edestä ja takaa. Huomatkaa "taidokkaat"  hahmot: Mörkö, pikku-Myy (jota ei kunnolla näy), sinisilmälasinen Niisku, Nuuskamuikkunen. Muumin ja Niiskuneidin edessä on hattiwatti (tai kuin Taisto sanoo hattipatti)


näin ikkäästi,jos nyt  kärsis mennä maate...