Suuret olivat odotukset tulevasta joulusta-olihan sen tarkoitus olla "se eka joulu oman perheen kanssa". Koristeet vimosen päälle ja pöytä notkollaan joulupöperöistä *haaveilee* Taustalla soi Varpunen jouluaamuna (mun favourite) ja meitsi häärää muksujen kanssa koristellen pipareita.
Ja sit "Herää pahvi! Tää on sun elämääs! Yritä nyt ensin päästä huutamatta ylös sängystä,ota aamupalaksi muuta kuin kourallinen särkylääkkeitä ja erota pojat toistensa kimpusta"....Niin,että jäi sitten ne "täydelliset koristeet" tekemättä. Jotain sentään saatiin aikaiseksi
Tämä ei nyt varsinaisesti ole mitään askartelua. Mies kiinnitti hopeaköynnöksen ovensuuhun ja sen alle pingotettiin hopeanaru, johon laitettiin roikkumaan ihania pieniä kattokruunuja. Kruunut ovat oikeasti sisävalosarja, joka oli Eka-marketissa alessa. Mutta kuten kaikki tietämäni valoköynnökset tämäkin oli ympyrän muotoinen ja siksi erittäin pas...hankala saada kauniisti ovensuuhun eli päädyttiin nyhtämään noi kruunut pois; lopputulos-- paljon kauniimpi. Alla parempi kuva kruunuista. Ne on niiiin söpöt, halusin näitä monta sarjaa, mutta kaupassa ne oli jo loppu kun viimeksi kävin...
Ennen keittiöä meillä on toistaiseksi tyhjä seinä. Mä haluisin siihen isoja valokuvia tai sitten maalattuja oksia rykelmissä tai tiheää kanaverkkoa, johon ripustaa jotain pikku kivaa tai ikkunanpokat taitaitai...*innostuu*
Joten meillä on toistaiseksi tyhjä seinä. Jouluksi tosin keksin täyttää sen näin:
Lumihiutaleet ovat niitä joita esittelin tuossa joku aika sitten. Lumiukko on velluxin päälle ommeltu kangaskuva. (onko se velluxia?vellumihan on taas korteissa käytettävää...)
Vielä jäi siis ripustamatta hamahelmihiutaleet ja se valkoinen tylli ja pumpuli sekä tonttukoristeet, enkelit lamppuihin ja semmosta. Ehkä ensi jouluna jos pääsee liikkeelle.
Koristeet saivat kelvata kun kerta oli ihanaa savustettua kalkkunaa.Viime vuonna meillä oli puolikas, joka napsittiin jo ennen virallista jouluateriaa. Tästäpä viisastuneina tilattiin kaksinkertainen lintu. Kokonainen viiden kilon bördi tuli kotiin tuoksumaan perjantaina. Aijaijai! Mutta päätettiin, että korkataan lintunen vasta aattona.
Ja sitten kohtalo tai mikä lie puuttui peliin ja päätti, ettei mun oliskaan niin tarvis syödä enää mitään tämän vuoden puolella ja multahan lohkesi hammas *kele! Alhaalta vasemmalta ja justiinsa ennen viisaudenhammasta, että on sitten niin maan perusteellisen hankalassa paikassa...Varsinkin kun en saa suuta kunnolla auki.
Täällä jumalan seljän takana kun ei ole ees päivystävää hampilääkäriä ja Hesassa on lähin (n.65km). Ettäkö mää lähtisin taksilla sinne ja takas ja vielä maksaisin lääkärille?! Hei haloo..mää mikään kroisos ole (vaikka saatiinkin just ihan v*tulliset korotukset...) Ei muuta kuin taas lääkekaapille ja muiden nautiskellessa kalkkuna-ateriaa mää nakkasin vähän lisää pilleriä poskeen. Onneksi torstai 28.päivä tuli melkein nopeesti ja sain heti päivystysajan. Sinne siis toivoa täynnä! .......Ja sieltä pois yli kymmenen puudutuspiikin jälkeen, muutamien repaleisten huulien kanssa ja yhtä hammasta köyhempänä( juuret hän tosin jätti...). Nyt mulla on siellä isohkon herneen kokoinen aukko, joka kerää kaiken. Tai keräisi jos voisi syödä.
Hampitohtori kun ei ollutkaan sieltä hellemmästä ja kärsivällisimmästä päästä eikä siis ottanut huomioon sitä valitettavaa tosiasiaa; nimittäin huulet eivät veny rajattomasti- jossain vaiheessa ne repeää...ja hupsista! Kuinka ollakaan näinhän siinä sitten kävi. Torstaina oli tietty leuka turkkasen kipee. Hammaskalusto kun ei kertaakaan puutunut kunnolla vaan tohtorin piti repiä vähän ja puuduttaa, repiä ja puuduttaa jnejne. monta kertaa ja sittenkin sai vain ne ikenen päälliset osat. No voi voi. Varmaan olikin tosi turhauttavaa kun ei saa työtään tehtyä kunnolla, mutta ei kait se mun vika ole? Nyt meinaan huomasi kyllä sen harmistuksen mikä kyti siellä takaraivossa ja puski aina välillä esiin tonkien välityksellä..."ja minähän otan ton hampaan pois *kele vaik olis mikä!!#@#** " Siinä kun minä sitten olin selkä kaarella ja puristin käsinojia ja kurlasin/ääntelin niin tää vielä varmisti "mitä ,sattuuko sinuun vielä ?!" "no joo,emmä tässä huvikseen huuda..." Yritin kyllä piristää tilannetta kun hän kysyi, että onko mistään puutunut "joo kieli on kokonaan ja kitalakikaan ei tunne mitään" ja hammashoitajakin rupes vähän vitsailemaan "että jos siirryttäis sittenkin sinne ylärivistöön" mutta se tohtorska mulkas siihen malliin, että oli varmempi vaan olla hiljaa ja nuolla huuliaan... (niin sitä mä tein koko ajan kun huulet oli ihan kuivat ja ratina vaan kuului. Edellinen hammaslääkäri laittoi heti vaseliinia huuliin- sitä mäkin otan mukaan seuraavalla kerralla...)
Perjantai valkeni samoin kun mulle valkeni ettei tänään(kään) syödä. Huulet olivat vietävän kipiät.
Tämä näyttää vielä hyvältä, mutta tosiasiassa kuva ei tällä kertaa ole parempi kuin tuhat sanaa. Siitä ei näy, että koko alahuuli on sisältä päin rakkojen peitossa. Samoin on ylähuuli. Suuta ei voi laittaa suppuun tai aatella mitenkään syömistä sillä pieninkin liike kirvelee tuhottomasti. Mies kävi hakemassa huulirasvaa ja sitä on mennyt! Alussa mulla olikin turpeat huulet, ihan kuin niihin olisi pumpattu täytettä.
Tänään on eka päivä kun olen saanut syötyä jotain kunnon ruokaa
no mutta siinähän laihtuu kun ei syö mitään! ajattelee joku optimisti...ja ketun karvat, tällä kortisoniannoksella on tullut kuusi kiloa lisää. Jaapa jaa, ainakin pääsee käveleen ja huomenna räjäyttää parit raketit.
Tai pääsee ja pääsee. Jos toi ilma on yhtä kaunis kuin tänään niin eihän siellä ees syty mikään. Viime vuodesta jäi hiukan pommeja ja mies innostui hankkiman pojille kunnon raketteja (siis tiettykään muksut ei ite niitä sytyttele huom!huom!). Sain isältäni kyydin yhteen raketteja myyvään paikkaan heti torstaiaamuna ja 40 minuuttia sain jonottaa, että sain sen setin minkä piti. Ja siihen sai hatunkin kaupan päälle.Vaari- siis mun isä- sitten kävi vielä ostaa myöhemmin samanlaisen setin "kerta täytyyhän niitä pipoja olla kummallekin pojalle oma" . Kivasti ajateltu. Eli nyt pitäisi riittää...
Jotain olen saanut jopa valmiiksi asti -Anopin hihattimen!!
Tähän ei mennyt kuin melkein puolitoista vuotta.Voi jehna. Olis saanut olla vielä kymmenen senttiä pidempi,mutta sitten olisi kyllä mennyt toiset 1,5 vuotta...:D
Ja sitten pistoilin äidille enkelin joulukorttia varten, mutta sehän meni jo, joten kait tosta nyt sitten tulee hyvin myöhäinen syndekortti (kuva jahka teen sen kortin...)
Se olis sitten ystävänpäivä tulossa,että sitä silmällä pitäen...
Kommentit