Tässä on se läksijäiskortti. Tähän olen itsekin kovasti tyytyväinen
Sieltä sain pari tilausta samalla.Karmeeta tehdä muutamassa päivässä jotain tiettyä,mutta samalla kutkuttavan haastavaa. Mäkin aloitin muka tarkkaan suunnittelemalla ja esitin monta vaihtoehtoa miehelle. Hän on jo oppinut, että kun käytöksessäni alkaa esiintyä tiettyjä paniikinomaisia hulluuden merkkejä on vain parasta nyökkäillä ja olla hiljaa. Näin tälläkin kerralla. Loppujen lopuksi seuraavasta vauvakortista tuli aivan erilainen kuin mitä piti...
Yleensä jätän sisäpuolen tyhjäksi,mutta nyt en voinut vastustaa ihania vauvaleimasimia ja tälläsin alanurkkaan vaunut ja ylänurkkaan jalanjäljet. Toinen kortti oli hääonnittelu
Värit näyttävät omituisilta, mutta kaunis pastellinen se oikeasti oli.
Miehen isällä ja pikkusiskolla oli syyskuussa syndet.Ensin Ukin kortti. Se edustaa kokeilevaa sarjaa ja on semmonen pöydällä pystyssä pysyvä; kiva ja näyttävä juttu (ja helppo).
Eipä juuri näytä tässä miltään,mutta on samalla myös kolmiulotteinen.
Sisko täytti 16v. Hän on ihan "perusteini" ja pukeutuu punkahtavan rokahtavasti ja käyttää semmosia vaatteita,joista mä voin vain uneksia *höh*. Koska musta on IN tein tämmöisen kortin ;D
Eipä juuri voisi olla imelämpi.Sisällä oleva tyttö on 3d. Annoimme parit kulmakorut ja lisäksi tuunasin hänelle tämmöisen tukkajutun- kuvat ennen ja jälkeen
Rehellisesti sanottuna mua melkein kävi kismittää etten itse voi nyt tällä tukalla tuommoista pitää,mutta enköhän mä jotain vastaavaa keksi itellenikin. Ainakin mulla on vielä jäljellä noita kalloriipuksia muutama (ostin huuto.netistä)
Olin lauantainen Uhon kanssa kahelleen läheisessä Cittarissa ja siellä se sälli bongasi taas ne Ugly-pehmot
Alkoi rutina, jonka mä tylysti tukahdutin heti ensimetreillä :) "mä voin tehdä sulle tollasen""ai osaaksä muka?!" "no teinhän mä Zombi-Dollynkin" "no niin just..." (=niinku mutsi hei tosi vakuuttavaa tai jotain...) Eli sunnuntaina sitten istuimme keittiön pöydän ääreen ja sälli rupesi piirteleen oman mörkönsä kaavoja.Raijasin muutaman säkin kankaita, joista hän sai valita mieleisensä. Keltaista puuvillaa ei just niissä säkeissä ollut enkä jaksanut lähteä kellariinkaan, joten jätkä sai luopua omasta- kauhtuneesta tosin- t-paidastaan joka oli sillä hetkellä päällä. Ja siitä se sitten lähti; saanko esitellä Ollin (poika nimesi itse)
Olli on vajaa 40cm pitkä otus, joka vielä odottaa hampaita. Ne ilmestyvät heti kun joku tonttu käy raivaamassa tilaa verkkokellariin ja kulkureitin kangassäkeille...
Jatkuu taasen jahka kerkiää, nyt meen ahtaamaan itseeni juustonaksuja :)
Kommentit