eli sitä luvattua tekstiä. Pahoittelen jo näin alkuun jos asia pomppii aiheesta toiseen eikä tule sujuvasti luettavaa juttua, mutta kirjoitan pätkissä * ,mikä tarkoittaa, että joudun hyppimään muilla asioilla tässä kaiken aikaa. Ihan oman kiinnostuksen vuoksi merkkaan jokaisen keskeytyksen tähti (*)-merkillä.
Kuten huomaatte kävin jo kerran ovella ennen kuin ees pääsin vauhtiin...

Ja sitten asiaan.
Sain siis uuden tukan ja sen huulilävärin. Lävistyksen otin ensin heinäkuussa Itiksessä (koko naamaa ei ilennyt laittaa ettei herkemmät lukijat saa painajaisia :D )

Tukan stoori alkoi lomalla * 23.8. Menin yhdeksäksi tuonne Länsi-Uudenmaan koulutuskeskukseen (voi hitto mikä nimi- amishan se on...)...Tytöt panivat ensin permisaineen, joka kuivatettiin hiuksiin.
Sitten alkoikin se tuskien taival. Mulla oli isot puntit karvaa (=rastakuitua) mukana jäänyt edellisestä tukasta. Niiden oli katsottu riittävän. Tytöt alkoivat sitten letittää alun omista ja kuidusta ja lopun sitten rastoittivat. Niskasta aloitettiin ja se vähän nippas. Oppilaita pyöri ympärillä, kaikki halusivat koittaa (ja niitä joita ei kiinnostanut pakotettiin...).Kävi vähän sääliksi niitä tyttöjä kun ajanvaraamiskerralla olivat todella innoissaan kun saavat rastat tehtäväksi ja nyt kun olivat yhtä tupsua tehneet suunnilleen vartin niin kävivät jo valittamaan kuinka raskasta se on ja kädet on puhki ja "arvatkaas kuinka kipeet ne huomenna on!!"  Se on voivoi pimut "palkkansa eteen on sinun raataman" .
Mutta etenivät kuitenkin pikkuhiljaa siitä tupakilla ramppaamisesta huolimatta. Aina oli jotkut päässä kiinni ja normaalisti siinä hääräsi nelisen tyttöä (luokalla oli vain yksi poika). Kello läheni neljää ja koko pää oli kyllä rastoitettu noin alustavasti. Jäljellä oli vielä piilottaa ne tyvien letitetyt alut.* Ja siinä vaiheessa mulla oli jo TODELLA vaikea olo. Teki mieli vain juosta karkuun kun kimotti päätä niin perhanasti. Joka kerran kun tekivät sitä letitysalkua niin rakossa asti tuntui! Sanonpa vaan, että leikkauksia mulle on tehty päälle parikymmentä ja noi pari muksuakin on tullut lykättyä, että mulla on semmonen pieni hintsu mitä kipu voisi olla, MUTTA voin koska tahansa pyöräyttää kolmannen mukelon mutten koskaan enää ota rastoja...
"eikä tässä vielä kaikki" sain mennä vielä perjantaina loppusilausta varten...just joo kiitti v*tusti...arvatkaa kuka ei oikeen nukkunut sinä yönä ?! Perjantaina siis aamulla taas klo 9. Se päivä meni "joutuisasti"- NOT- jo pelkkä istuminen siihen parturituoliin sattui vietävästi. Oltiin puhuttu, että muutamassa tunnissa * selvitään ja sanoin miehelle, että tulee siinä puolen päivän aikaan. No meillä meni sitten puoli kahteen. Välissä tuli viivästys kun karva loppui kesken. Kumma ettei siellä koululla ollut yhtään irtokuitua. Tytöt joutuivat soitteleen ympäri kaupunkia josko jollain olis myydä vähän. Kysyivät sentään multa,
että olenko halukas ostamaan lisää kuitua. Mitäpä siihen voisi sanoa muuta kuin kyllä kun pää on kuin harakan pesä (sori nyt vaan ex-kesätyttö :D )
Ja voitteko kuvitella, että koko tästä kaupungista löytyi kaksi mitätöntä lettiä mustaa kuitua?! Voitte varmaan jos tuisitte täälä käymään...(taas yksi hyvä syy ikävöidä takaisin stadiin)
No tukasta tuli varsin- tuota noin- muhkea. Silleen että tavallista paitaa oli ihan turha aatellakaan pukevansa päälle. Normaali pään ympärys on jotain 56senttiä, mulla oli lähemmäs 150cm...Olin toivonut semmosia sieviä pikkurillin paksuisia rastoja tähän tyyliin:

(nää on sikarirastat,eli letin päälle on kieputettu kuitua.Nämä sai pois vahingoittamatta omaa tukkaa)
Ei mitään B.Marley-tukkaa *  Isäntä sai sitten tehtäväkseen siloitella minut siedettävämpään kuntoon * Siloittelu tapahtui loistavan (tähän rutkasti samanhenkisiä adjektiiveja) höyryputsarin avulla (joku kärcher tai jotain). Eli kieritettiin aina rasta kerrallaan tiiviimmäksi ja mies sitten höyrytti/poltti rastat kiinni. Tässä keskeneräisestä työstä

Oikean kyljen puolella on niitä muhkeita,vasemmalla muutamia laihoja valmiita.
Koko viikonloppu siinä meni, mutta lopputuloskin on sen arvoinen! Sitten vielä kun puolitoista viikkoa annoin raiskatun päänahkani huilata ja värjäsin mustalla niin tuli ennemmän kuin hyvä. (sen on pakko olla lähes loistava kerta oma isäkin sanoi vaan huokaisten "kaikenlaista" kun käytiin siellä kylässä ja normaalisti Faija kyllä ilmoittaa varsin kärkkäästi ja mitenkään kaunistelematta oman mielipiteensä : D )

Se siitä tukasta sitten. Eikäkö vielä semmonen,että tän saa pois vain * leikkaamalla * * * jotta seuraavaksi tukkatyyli on kohtalaisen "bold and beautiful"

HUS järjestää alamaisil...alaisilleen lintsipäivän syksyisin.Olimme nyt toista kertaa mukana (no höh vasta mä sinne tungin itteni töihin...) Sinänsä hieno homma koska piletit maksaa 7euroa naama ja siihen sisältyy Sea Life ja lintsin ranneke sekä eväspussi (sämpy,mehu ja suklaapatukka). Tai eihän sieltä mitään ranneketta saa, mutta laitteet ovat käytettävissä vapaasti. Normaaliyhteismaksu olisi 40 euroa naamalta,että kyllä se on iso säästö!
Vähän jännitti jo valmiiksi miten iltapäivä sujuu tuon Taiston kanssa kun se on lievästi sanottuna ylivilkas ja jääräpää. Jo autossa se ilmoitti ettei tule Sea Lifeen kun se on ihan "kakarapääaivopaikka" * Mä tykkäsin, samoin mies ja varsinkin Uho, joka on ihan pöhkönä kaloihin.
Päästiin vihdoin laitteisiin, ensin maailmanpyörään

(terkut I-tädille !!)
Ilma oli mukava, ei liian tuulinen eikä satanutkaan kuin ihan lopuksi. Pojat pääsivät jopa vuoristorataan. Uho oli ihan innoissaan, oli puhunut siitä jo pari päivää (siis kerrottiin sunnuntaina,että tiistaina mennään- ihan vaan omien hermojen vuoksi...) ***
Pois lähdettiin 20.10, laitteet menivät kiinni 20.30. Kotimatka sujui myöskin yllättävän rauhallisesti. Taisto rupes valitettavasti torkkumaan ja uneliaasti kysyi "saako nyt pissata". Silloin tuli meille "hätä käteen" ja yritettiin pitää sälli hereillä siinä kuitenkaan onnistumatta. Uho keksi kaikessa hiljaisuudessa mahtavan idean ja ehti toteuttaa sen ennen kuin me puutuimme asiaan. Hän sai Taiston hereille mottaamaalla veikkaa turpaan...Way to Go, man!! Seurasi infernaalinen tappelu, johon liittyi * mm. puremista, potkintaa ja karjumista. Jätkät kuitenkin rauhoittuivat ja ajettiin läheiselle (no V. eihän täälä päin ole kuin toi yksi snagari) nakkikioskille särpää hakeen. Kotio syömään ja sänkyyn. Ihanaa!

Töissä sitten ollaan käyty niitä jo mainitsemiani kehityskeskusteluita. Kun tiedustelin miksi niitä pidetään vastattiin, että ne ovat yksi edellytys tuon henk.koht.lisän hakemiselle.* Selvä on, mä sitten aattelin, että kaipa se on pakko jotenkin kehua. Eihän se silleen vaikeaa ole, koska mähän siis olen ylivertainen olento ;D ,mutta mistä sitä alkaa kehumaan on vaikeaa...Sitten kävikin ilmi, että pomo päättää ketä suosittelee ja lähettää ehdotuksensa ylemmälle taholle, joka sitten päättää lopulliset "voittajat".
Rahaa on runsaat 1000 euroa, joka jaetaan 10:lle ihmiselle ja hakijoita on enemmän kuin tarpeeksi. Että satanen tulis ("en tarvii asuntoo vaan satasen lainan, en kaipaa duuniikaan vaan satasen lainan"...kiitos Nylon Beat ).
Ja pomo oli jo päättänyt ketä tällä kertaa suosittelee. Eipä siinä mitään, ihan hyvälle tyypille meni ja toivon täysin vilpittömästi, että hän sen saa, mutta se harmittaa ettei muille anneta ees mahdollisuutta yrittää... Emmä sit tiiä onko tää systeemi aina ollut tällänen kun tässä paikassa olen ollut maaliskuusta 2006- tasan puolitoista vuotta siis, mutta olis sen joku voinut mulle kertoa etukäteen ettei olis tarvinnut siihenkään energiaa turhaa laittaa. Vaikka mitä mä kitisen, ex- paikassa jouduin vetää perässä ja paikata yhen "auringon polttaman yön Timon" kollegan jälkiä * niin pitkälti, että sain verenpainelääkkeet. Siitäpä sitten opin ettei  mikään töihin liittyvä ole niin tärkeää,että lääkitykselle pitäis joutua.* Emmä siis silleen hirveesti tätäkään keskustelua miettinyt*  ja nyt kun juttu * selvis ja mun osalta juttutuokio on vasta ensi viikolla niin vähänkö annan homman mennä omalla painollaan...Siellä saisi kuulemma purkaa sydäntään, vastasin,että siihen mulla on kotona mies ja kaverit.

Siinä sitten ne valivalit. Kiitos kun jaksoitte lukea tähän asti :) Tsemppiä loppu häämöttää jo!! (Istun tässä ja hörpin lempparia- valkoista ryssää. Mies teki ekan paukun, maistoin ja väitin omituiseksi
"ääh, se on vaan niin mieto ja just söit sen päärynälipsin" paljastuipa tuo kuitenkin-äijä peeveli oli laittanut kasikymppistä mukaan...ilmankos virnuili...* Rontti ryökäle koko mies, mutta ah! niin rakas)

Jotain muutakin mun piti....Ai niin tänään (lauantaina) sitten klo11 aikaan oli hässäkkää * tuossa pihalla. Joku naapurikrstalosta oli soittanut palokunnalle, että puu oli kaatumassa ja nuo urhoot seksikkäissä univormuissaan riensivät apuun :)
Säätivät ensin sen autonsa kanssa ja parkkeerasivat sen ihan keittiön ikkunan alle (asutaan toisessa krs:ssa). Sitten muutama tyyppi kiipes koriin ja nostivat sen ilmaan ja alkoivat mallata pääsyä puulle. Kori meni ihan siitä meijän ikkunan ohi, jätkät oli innoissaan ja vilkuttelivat hurjasti. Sedät moikkailivat takaisin * ja mua kävi melkein harmittaa kun olin vaan kotikoltussa (näkyy tuossa uudessa rastakuvassa). Ihan olivat asiallisia tavis-isän näköisiä miehiä ei mitään fantasiamiehiä rasvaisine lihaksineen ;) -huokaus-
Tunti siinä meni ja puu oli palasina.

Sitten kelpasi lähteä omenakarnevaaleille. Haettiin vain ne pakolliset lakut ja käytiin Sakulle ostamassa jauhomatoja. Myyjä tunnisti mut vielä ja hymyili kun sanoin etten tällä kertaa taida talloa yhtään sirkkaa... Sakusta on tullut varsin utelias veikko eikä se tunnu enää ees vierastavan kättä. Pari kuvaa mamman uudesta vauvasta ammeessa



(Eikö ookkin suloinen?!)

Kierkessäkin tuli käytyä. Löysin itelleni "vintage"leningin ja Uholle ohuen farkkutakin, jonka meinaan tuunata "rokkitakiksi" parilla ketjulla, ehkä niiteillä ja jollain painatuksella.Kiirettä tällä ei ole sillä takki on vielä iso...* Lisäksi otin parit kivat muotit ja hyllyyn uuden kahvikupposen sekä parit tuunattavat rintakorut ja pikku hepan.




(Tähän tulikin pitkä väli, jatkuu sunnuntain puolella)
vaikka nyt kun aattelee niin eihän mulla enää asiaa ollutkaan- hmm-
Että jos mä nyt tästä rupeen lopetteleen...