Ikkunaremontti tuli ja meni,hyvää työtä tekivät. Taas on lämmin, täällä sisälläkin ;D
Jos mä nyt sitten tällään niitä luvattuja kuvia.Aloitetaan korteista:





Autokortti oli tilaustyö, eka pääsiäiskortti meni mun vanhemmille,toinen miehen vanhemmille.

Tuliaisjutusta Pietariin tuli tälläinen-->

Ei sieltä parhaimmasta päästä,mutta jota kuinkin kelpoinen...NOT...Ja tämmöisen lasinkin menin sitten päällystelemään.Eka muki meni ihan ketuiksi,mutta kerrankin kävi tuuri, löysin kierrätyskeskuksesta seuraavana päivänä vastaavan lasin,jonka sitten päällystin hiukan paremmalla menestyksellä. Kuvassa lasi näyttää jotenkin pliisulta, eikä siitä erota, että nuo vihreät kohdat ovat sitä pienoismallitekoruohoa ja sinisiin taivaskohtiin ripottelin sinistä kimaltavaa hiekkaa.Servetti on Marimekon Koivu.


Muksuilla on seurakunnankerhossa naamiaiset (niinpä niin meidän kastamattomat äpärät käyvät srk:n kerhossa... : D ). Uho halusi olla hai ja Taistosta tehtiin sen kummemmin kyselemättä merirosvo.Pihi kun olen niin käytin hai-"pukuun" vanhaa pussilakanaa.(Tuon haihupun olin tehnyt jo viime kesänä ennen sea life-reissua.Sälli oli edellisellä kerralla pelästynyt sitä paikan maskottia Halihaita ja halusi itselleen vastaavanlaisen haihupun,jolla pelästyttää vastavuoroisesti tuon maskottina pelleilevän hain...) Tein vain suppilon pää- ja hiha-aukkoineen ja takahelmaan ompelin pyrstön. Pyrstön sisään leikkasin käsipyyhkeestä sopivan palan tukevoittamaan luomusta. Taiston piraattipukuun ei paljoa vaadittu, leikkasin vain vanhat colleget lahkeista repaleiksi.Ostaa tarvitsi vain tuo piraattihattu.

Ja haipuku takaa

Hupussa on evä,joka ei tuossa kunnolla näy. Että iisi oli homma- onneksi,sillä kun menin hakemaan jätkiä kertsiltä, niin ovella jo tultiin vastaan pyrstö kainalossa.Eräs muista pojista ei kuulemma tykännyt, että pyrstö roikkui maassa ja astui sen päälle. Oli luvannut meijän pojalle jotain Pokemonsälää jos ei kertoisi mulle tuosta tapauksesta. Uho saikin jonkun kortin ja läpyskän ja pikkuveikkakin vielä lahjottiin varmuuden vuoksi...Paha vain kun tuo epeli ei osaa valehdella mulle (vielä...) ja sain muutamalla kysymyksellä selville mitä oli tapahtunut.No, sattuuhan sitä nähtävästi paremmissakin piireissä...Mutta harmittaa tuollainen käytös silti,enempi olisin äläkkää pitänyt jos kyseessä olisi ollut kallis ostettu puku.Silloin olisin kyllä pitänyt kunnon saarnan tuolle toiselle pojalle,niin että korvat ois punoittaneet kuin Suviseuroissa konsaan.

Äitienpäivä meni siinä kyläillessä, itse sain lahjaksi parit pääkallokorvikset,joita olin katsellut.Omalle Äiteelle tein tämmöisen enkeliaiheisen koruhengarin

Kehykset Ikean,tausta kirpparilta ostettua boordia,plyyshinauha ja helmikukka myös kirpparilöytöjä ja keskellä lasin päällä 3d-kuva.Koukut Äijä löysi jostain laatikoistaan ja trimmasi mieleisekseni.Tää oli vähän semmonen extempore-tyylinen juttu,kun en ehtinyt koristelemaan ostettua ruukkukukkaa semmoiseksi kuin olisin halunut.Jätin siis sen homman ihan vain rautalangasta väännetyn sydämen varaan ja tein tämän ikäänkuin kortiksi.

Pojat olivat itekseen ekaa kertaa tänään takapihalla.(no nyt kaikki reippaat älähtää, että mitä ihmeen nössöjä sohvapottuja mä täällä kasvattelen,mutta pliis kiip oon riiding...). Hesassa kun asuttiin jäbät olivat niin kovin pieniä,ettei niitä tietenkään voinut vahtimatta pitää oikeastaan missään.Täällä pöndellä tilanteen voisi luulla olevan parempi. Mutta kun tuo takana oleva talo on tupattu täyteen niitä "ei niin sosiaalisia"-tapauksia, syrjäytyneitä, venekansaa sun muuta "samee silmää". Ja nää mun kullat kun ovat taas liiankin sosiaalisia ja roikkuvat kaikkien ohikulkevien lahkeessa turinoimassa,mitä mä en todellakaan halua eli nyt sitten tenttasin mielestäni tarpeeksi kauan, että miten siellä pihalla taas ollaankaan ja päästin nuo velikullat telmimään kahdestaan.Tosin kello oli siinä puoli yksi, eikä silloin täällä ole paljoa liikettä (aamutuimaan heränneet ovat jo ehtineet sammumaan uudestaan ja jotkut vasta aloittelevat uutta kierrosta ja ne muutamat koiranomistajat pissittävät näin päiväsaikaan koiriaan ilmeisesti parveikkeillaan tai olkkarin matolla- heitä näkee noin normaalisti vain pimeän tultua tuossa talon nurkalla...)
Hienosti meni ja tästä sitten voin pikkuhiljaa alkaa nirhata tuota napanuoraa poikki :D

Jotta elämä ei kävisi turhan leppoisaksi niin päätin aloittaa taas pientä stressinpoikasta, nimittäin makkarin remontointia...Nyt pitäisi repiä nää tapetit pois.Luulin, että se sujuisi näppärästi kuten poikien huoneessa,mutta alta löytyikin yllätys- itseasiassa neljä yllätystä. Näissä seinissä on 4 kerrosta tapettia...*huokaus* Pari ekaa lähtee kohtalaisen mukavasti, mutta ne alemmat...*aijaijai- täyttä tuskaa*
Tarkoitus oli tapetoida,mutta enpä taida haluta nähdäkään tapettia tämän repimisen jälkeen vähään aikaan lainkaan. Mulla on visio vaaleanhailakasta harmaasta huoneesta, jossa ikkunaseinä olisi hiukan tummempi ja siihen haluisin liljan

jotain tätä tyyliä.Tuon peruskuvan otin netistä ja muokkasin sen mieleisekseni.Katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi.Deadlinen asetin realistiseksi eli huoneen tulisi valmistua ensi jouluksi...(tällä tahdilla menee aika tiukille...)

Ai peeveli, mun piti mennä tänään aikasin nukkumaan ja nyt se on jo 23.25 .No kehveli, mun tarveis nukkua hiukkasen enempi nykyään-enää ei viitisen tuntia riitä. Päivät menevät enempi vähempi pöhnässä univelan (ei voi nukkua kuin kolmisen tuntia kerrallaan kun paikat väsyy ja rupee särkee) ja särkylääkkeiden vuoksi. Sainpa muuten vaihdettua lääkäriäkin, enää ei tarvii hesaan asti ajaa, nyt voin käydä täällä kotipitäjässäkin! Hieno homma, nyt vielä kun saisi ne biologiset lääkkeet niin rupeis pitkästä aikaa ihan toimimaankin!Pidetään peukkuja,että Kela ajattelee näitä asioita maalaisjärjellä (tuskin on pelkoa siitä...)ja pidemmällä tähtäimellä, muuten sitä joutuu kokemaan Halmeen tai Saaren kohtalon ja joutua työkyvyttömyyseläkkeelle...Se se vasta irstasta oliskin tässä iässä...*puistatus*


ja nyt vielä se piskuinen piristys:

**Kirje partioleiriltä..**

Rakkaat isä ja äiti, partionjohtajamme käski kirjoittaa vanhemmille siltä varalta, että näitte uutisissa jutun tulvasta ja olette huolissanne.
Meillä on kaikki OK! Vain yksi teltta ja kaksi makuupussia huuhtoutui tulvassa. Onneksi meistä ei kukaan hukkunut, koska olimme juuri silloin vuorella etsimässä Samia.
Ai niin, ole kiltti ja soita Samin äidille ja kerro, että Sami on ihan kunnossa. Sami ei itse pysty kirjoittamaan sen kipsin takia. Minä pääsin pelastajien mukaan jeepin kyytiin. Se oli kivaa. Emme olisi koskaanlöytäneet Samia sieltä pimeästä metsästä ilman sitä salamointia.
Partionjohtaja Ville oli Samille vihainen siitä, että hän oli lähtenyt yksinään metsään samoilemaan eikä ollut kertonut kenellekään. Sami sanoi, että kertoi, mutta se oli tulipalon aikaan, että ehkä Ville ei kuullut.

Tiesitkö, että jos tuleen heittää bensakanisterin se räjähtää? Märät puut
eivät palaneet, mutta yksi teltta paloi, ja myös joitain meidän vaatteitamme. Jari näyttää hassulta kunnes sen tukka kasvaa takaisin.

Tulemme kotiin lauantaina jos partionjohtaja Ville saa auton korjattua. Se kolari ei oikeasti ollut Villen syytä. Jarrut toimivat ihan hyvin silloin kun lähdettiin. Partionjohtaja Ville sanoi, että niin vanhassa autossa on aina jotain vikaa, siksi siihen ei kai saanut Kaskoakaan.
Meidän mielestämme se auto on tosi makea. Ville ei välitä vaikka se likaantuisi ja joskus kun on oikein kuuma me saamme istua puskureilla.
Auto on melko kuuma kun 10 ihmistä istuu sisällä. Saimme istua vuorotellen
peräkärryssä kunnes liikkuvan poliisinmiehet pysäyttivät meidät ja kielsivät sen.

Partionjohtaja Ville on tosi mukava mies. Älä huolehdi, hän on ihan hyvä kuski. Itse asiassa hän opettaa Teuvoa ajamaan vuoristoteillä missä ei ole juurikaan liikennettä. Siellä näkyy vain tukkirekkoja.

Tänä aamuna me pojat olimme sukeltelemassa kiviltä ja uimassa järvessä. Oli hassua kun Ville joutui vahtimaan meitä, koska meillä ei ollut uimahousuja (ne paloivat teltoissa).

Partionjohtaja Ville ei päästänyt minua järveen, koska en osaa uida ja Samia pelotti, että hän ei pysy pinnalla kipsinsä kanssa. Niinpä me saimme mennä kanootilla melomaan järvelle. Se oli hienoa, kanootista näki järven pohjalla tulvassa irronneita puita.

Partionjohtaja Ville ei ole sellainen juntti kun muut. Se ei edes suuttunut kun unohdimme pelastusliivit. Villellä menee paljon aikaa auton korjaamiseen, niin, että me yritämme häiritä häntä niin vähän kuin mahdollista.

Hei arvaa mitä? Saimme kaikki ensiapupassit. Kun Teemu sukelsi järveen ja sai haavan käteensä me saimme kaikki nähdä kuinka kiristysside toimii.
Valto ja minä oksensimme, mutta partionjohtaja Ville sanoi, että se johtui varmaan ruokamyrkytyksestä kun se kana oli seisonut pöydällä jo jonkun aikaa. Hän sanoi, että hekin sairastuivat vankilaruuasta juuri niin. Olipa hyvä, että päästivät sen sieltä pois meidän leirillemme. Hän sanoi, että oppipahan ainakin miten hoitaa hommat paremmin vankilassa. Ai niin, mikä on pedofiili?

Hei, nyt pitää mennä. Menemme kaupunkiin postittamaan kirjeet ja ostamaan luoteja. Älkää olko huolissanne me olemme kunnossa!

Terveisin: Antero