Millä muulla tätä sairaaloista keräilyvimmaa voisi selittää?! Toki sitä voi aina syyttää vanhempiaan ja luonnollisesti kaikki on äidin syytä...Kaikenlaista roiloa ja rompetta tulee keräiltyä kaappeihin (ja laatikoihin,kirjahyllyyn,sängyn alle jnejne.). Tein löydön kun järkkäilin muksujen huonetta, nimittäin mun sammakot.Tottakai tiesin niiden olemassa olosta,mutta "poissa silmistä,poissa mielestä"- you know :)
Mä tykkään kovastikin sammakoista ja liskoista (eikä käärmeissäkään mitään vikaa ole) ja varsinkin näitä "oikean" näköisiä kurnuttajia on kertynyt muutamia

ensin liskot

ja sitten muutamat sammakot

ja fosforisakut myös.

Onkohan keräily verissä? Vai periytyykö taipumus keräilyyn? Onko se joku opittu tapa? Meillä ainakin esikoinen osaa kirpparilla käydessään vetää oikeista naruista "äiti mä haluisin tän" "emmä tiiä, ei kait tollasta..." "No kun mä KERÄÄN näitä..." "jaa,no jos sitten..."

Tai minä ja Faija
"Ai sä  Faija keräät noita mainoskyniäkin" "mitä?en kerää" "no , onhan sulla noita noi muutamat karkkilaatikot täynnä""jaa emmä niitä kerää,kunhan pistän vaan talteen" -Just joo...

Pitäiskin tehdä keräilylle oma kansio(tai mikä lie laatikkojuttutsydeemi), Saisi laitettua kaikista keräilykohteista (ja niitähän riittää!) kuvat.