Viime yö meni melkein kuin suunnittelin- melkein. Suunnitelmissa ei ollut viettää "rattoisa" 45 minuuttinen huutavan muksun kanssa yhden kieppeillä.Ei ollut ei, tarkistin...Mutta näin kuitenkin kävi, tuo pienempi veikka -"Taisto-myrkyli"- sai taas yöllisen kauhukohtauksen eikä siihen sitten auta mikään. Se ei edes varsinaisesti herää, mähkii pitkin sänkyä ja huutaa. Minä siinä vieressä hoen kuin rikkinäinen gramofoni "äiti on tässä, ei mitään hätää, kulta herääpäs nyt, hei haloo,äiti on tässä." ilman mitään vaikutusta. Turhauttavaa! Jäpikkä pitäisi saada hereille ja hiljaiseksi, ettei yläsängyn isoveli herää.( Luojan lykky, että tuo kuusivuotias uhmis "Uho-veikka" ei herää vaikka pommi putoisi lähistölle.) Mutta siinä sitten hikisenä -tuskan hikeä!- yritin keksiä, että mikä se tällä kertaa voisi miellyttää Taistoa ja parhaani mukaan kikkailin. Syliinkään en nyt edes olisi voinut ottaa kun on toi mahan seutu vielä leikkauksesta arka ja toisaalta sälli ei siedä minkäänlaista kosketusta öiseen aikaan. Niin siinäkin tein heti virheen kun menin silittämään poskea...siitäkös se riemastui...ziisus mikä sätkykohtaus! vajaa tunti siinä sitten meni, iskäkin pyydettiin paikalle pariin otteeseen kun emppa ei saanut laittaa vaippaa (jäbällä on vielä yövaippa varuilta), ei kyllä saanut iskäkään ei sen puoleen- kunhan nyt vaan juoksutettiin...
Aamu valkeni ja muksut kömpivät makkariin puoli yhdeksän jälkeen.
Katsotaan miten tämä yö sujuu.Hiljentyivät vasta tuossa puolilta öin. Munkin olis vissiin pakko kömpiä pikkuhiljaa sänkyyn.Mitään fiksua en tänään tehnyt, olo ei ollut mitenkään hyvä.Ehkä huomenna sitten. Harmittaa kun en ole jaksanut edes ystäväkortteja tehdä- tarkoitus oli kyllä mutta nyt on ihan veto pois.