Koulut ovat alkaneet kunnialla- mikäs sen ihanampaa kuin saada mukulat pois jaloista edes muutamaksi tunniksi ;D

Lukujärjestyksiä jännättiin kovasti,että mitenkä ne tänä vuonna menevät ja pelättiin pahinta. Neljä päivä viikossa kasiin ja vain yksi päivä ysiin, että ihan oikeutettuja ne pelot olivat *huokaus*. Uholla on kolme kasin aamua ja Taistolla yksi, ja päittäin menevät myös kympin aamut. Toinen kun menee kymppiin niin toinen menee kasiin ja seuraavana päivänä toisinpäin.Jippii... Meillä noin normisti mä olen aina herännyt aikaisemmin ja laittanut pojat aamulla matkaan- niillä on joku fiksaatio siihen,että vain äiti kelpaa amuisin- edelleen?! Toki jos mulla on vaikee aamu niin ukko kyllä herää aina varoiksi varmistamaan,että pärjätään eikä mun ole pakko herätä jos en jaksa. Mä olen aina tarvinnut sen oman ajan varsinkin aamuisin- en ole mikään päivänsäde kun herään, joten siksi olen mieluusti noussut aikaisemmin,laittanut aamupalan ja mähkinyt itekseni sen ajan ennen kuin sanon heiheit muksuille.

Tänään on Uhon vanhempainilta,sinne on pakko lähteä vaikka mieli tekis tehdä jotain vallan muuta. Eka vanhempainyhdistyksen kokouskin on jo ollut ja voin sanoa, että pahalta näyttää :( Meitä on ollut suurin piirtein 8 aktiivista vanhempaa ja nyt jäljellä on enää 3. Muut ovat poistuneet ns. luonnollisena poistumana ;) tarkoitan nyt lasten kasvamista ja siirtymistä yläasteelle. Mieli kyllä tekis lopettaa itsekin, sillä viime vappuinen tapahtuma ei millään tasolla houkuttele jatkamaan... Vuosikokous pidetään sääntöjen mukaan syyskuussa,joten katsotaan sitten sen jälkeen kuinka monta meitä oikeasti jatkaa ja saadaanko lisää porukkaa houkuteltua mukaan.

Asunto on edelleen ylösalaisin enkä usko sen tästä pitkään aikaan siistiytyvän. Mulla menee kaikki energia Uhon kanssa taisteluun. Jätkällä on sitten niin maan perusteellisen kettumainen uhma päällä ja tietysti se purkaa sen kaiken minuun- onhan äiti aina kaikkeen syypää. Saattaa olla,että mä annan just sopivan reaktion,mä kun en voi sille mitään,että mulle kasvaa sarvet jo pienemmästäkin. Tekisi niin mieli pistää poika ruotuun koivuniemen herran avulla,mutta nykyisen lässynlässynlainsäädännön aikakautena fyysinen kasvattaminen ei tule kysymykseen.

Taiston kanssa sen sijaan homma toimii kuin unelma. Mitään suurempia käytöshäiriöitä ei ole ollut pitkiin aikoihin. Pikemminkin päinvastoin, jätkä alkaa vaikuttaa  täyspäisemmältä kuin isoveljensä... Parina iltana ollaan saatu hyvät naurut kun poitsu on hyvänyöntoivotusten jälkeen tullut käymään vessassa. Meillä kun on sellanen systeemi,että kun pojat menevät nukkumaan alkaa aikuisten oma aika eikä turhia häiriöitä enää suvaita (turhiin lasketaan mm. kaikenlaiset höpötykset,jotka voi hoitaa seuraavanakin päivänä tai olisi tullut hoitaa ennen nukkumaanmenoa). Poika ilmestyi olkkarin oviaukolle "Anteeksi häiriö,minun tarvitsee kipaista tuonne klosetin puolelle"  ja toisena iltana "Pahoittelen tätä keskeytystä,mutta minun on piipahdettava pikkulassa" . Sanoessaan hän ar-ti-ku-loi sel-väs-ti ja puhuu uutistenlukija äänellä vakavasti. Hassuinta on,että hän on täysin vakavissaan eikä vedä mitään roolia :D

Kaipa tää elämä tästä taas pikkuhiljaa kirkastuu kunhan saadaan kaikki rutiinit pyörimään.

Ai niin ja lisää satoa on tullut.Pari kurkkua lisää ja kourallinen tomaatteja! Vähänkö oon farmari ;D