Opiskelijoina asuttiin ukon kanssa tuossa videolla näkyvän punatiilikrstalon takana ja 2001 muutettiin n.sadan metrin päähän niistä oikealle VVO:n kämppään. Kuljin joka aamu töihin tästä katon alta. Tuolloin ärrällä oli töissä täti, jonka mielialat vaihtuivat kuin katkaisimesta kääntäen.Naps! Nyt ollaan mielinkielin ja höpötellään leveästi hymyillen.Naps!Nyt mulkoillaan alta kulmain ja muristaan "mitä v**tua tuokin täällä tekee,lähtis meneen.Asiakas my ass...".

Jutussa mainitussa apteekissa oli todella mukavat työntekijät,joiden kanssa jäi väkisinkin aina juttelemaan (vähän kuin tää meijän lähiapteekkikin,joka joutui boikottiin ruiskuhämmingin vuoksi.Sen jälkeen ei olla käyty ja tuskin tullaan käymäänkään...)

Pasila tuntuu edelleen näin viiden vuoden jälkeen kodilta enemmän kuin nykyinen asunto.Viime aikoina olen nähnyt rutkasti unia,joissa olen muuttamassa tai muuten vain menemässä kotiin Pasilan asuntoon sinne kuitenkaan pääsemättä...

Mikä on?Asiasta ollaan puhuttu eikä me sinne olla muuttamassa- lasten vuoksi.Tässä on koulu ja kaikki lähellä. Meille aikuisille ei vaan ole mitään...Onneksi on netti...