Minun vanhempani.

Isä ja äiti on. Ei vielä liian vanhoja ;) Molemmat osaavat kieliä ja ovat kouluttautuneita,molemmat vielä töissä.

Molemmat keräilijöitä, molemmat rakkaita.Molemmat ovat aina kannustaneet ja tukeneet,myös kasvattaneetkin. Lellineet melkein piloille ja sama jatkuu nyt mun poikien kanssa.

Isän kanssa ollaan enempi samanlaisia mitä pänkkipäisyyteen tulee.Kaksi isoa egoa,jotka molemmat ovat aina oikeassa- sanomattakin selvää,että yhteentörmäyksiä tulee. Isä (Vaari) viihtyy hyvin kotosalla kuten minäkin.

Äiti on rempseä (joskus liiankin kanssa :D), fiksu ja filmaattinen maailmanmatkaaja,jolla on vaikea pysyä paikoillaan. Mä en vaan tajua sitä,että aina pitää mennä jonnekin.Sama vietti on periytynyt Uholle,jota äitini (Mummi) kuskaa ympäri Eurooppaa eläintarhoihin,koska poika niin haluaa...

Vanhemmat auttavat taloudellisesti ihan liikaa...Olen monet kerrat siitä sanonut, mutta mun raha ei kelpaa niille- vielä.

Olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni siitä,millainen minusta on tullut. Nyt äitinä aavistan millaisen helvetin he ovat vuokseni joutuneet käymän läpi ;D En ollut se kaikkein helpoin teini...