Minä pistän itseäni nyt taas joka viikko pariin kertaan, pizza piikkiperjantai. Olen jo useamman vuoden ajan pistänyt ainakin kerran viikossa Trexania vattaläskiin. Ei se ole ihme asia, itsensä pistäminen, yllättävän moni piikittää itseään vapaasta tahdostaan tai pakon edessä, osa molemmasta syystä.

Osa reuman hoitoon käytettyjä lääkkeitä pistetään vatsaan, reisiin, takapuoleen- kultaa,trexania,kortisonia ja näitä uusimpia biologisia lääkkeitä Enbreliä ja Humiraa nyt esimerkiksi. Olen kokeillut kaikkia suun kautta otettavia lääkkeitä ja lähes kaikkia itse piikitettäviä tai sairaalassa tiputuksessa annettavia. Viimeisin kokeilu oli Orencia, mallia tiputus. Sehän ei luonnollisestikaan antanut minkäänlaista vastetta, joten pyysin kolmen kuukauden kidutuksen jälkeen armahdusta ja paluuta vanhaan ei loistavaan, mutta hiukan apua antavaan Humiraan. Se minulle suotiin ja kiitos siitä. 

Tällä välillä oli käynyt niin,että Trexanin ruiskut olivatkin loppuneet laatikosta enkä ollut sitä noteerannut riittävän tehokkaasti. Meillä noita pistämiseen tarvittavaa välineistöä jaetaan vain keskustan apuvälineyksikössä, jonne tähän aikaan vuodesta tuon hankimäärän johdosta on vaikea päästä. Tokihan voin kysyä kyytiä esimerkiksi Isältäni, joka epäilemättä hyvin mielellään lähtee kuskaamaan tytärtään paikan päälle. Mutta voi hitsi, paikkahan ei olekaan auki kuin päiväsaikaan, jolloin Isäni, tuo suoraselkäinen veronmaksaja on työpaikallaan kaukana täältä.

Appiukkoakin voisi kysyä, mutta huoltomiehenä hän ajaa paljon päivystysajoja, jolloin lähtö voi tulla millä hetkellä hyvänsä ja silloin mennään.Tilannetta voi hyvin verrata synnytykseen, että kun lähtö tulee niin mennään eikä jäädä bingoruudukkoa täyttelemään ja paikan päällä on usein vastassa ties mitä mönjää ja shittiä...

Palatakseni takaisin asiaan eli ruiskujen uupumiseen. Tämä kurja uutinen iski tajuntaani torstai-iltapäivänä, jolloin ruiskujen ja neulojen hakupaikka oli jo mennyt kiinni (Paikka on auki vain muutaman tunnin torstaisin,näppärää eikö totta?!). Pienehkössä paniikissa soitin lähiapteekkiini, jossa olemme asioineet varsin ansioituneesti jo usean vuoden ajan, viiden ollaksemme tarkkoja. Vaikka minä en olekaan paikalla käynyt läheskään niin monta kertaa kuin rakas mieheni, niin joka kerran astuminen apteekkiin on ollut kuin vierailu ystävän luona. Ovelta heti jo tervehditään ja rouvat tiskin takana juttelevat ja kyselevät, että mitenkäs nyt on mennyt ja kuinkas lasten koulu etc. Joku voi väittää tuota ihan tavalliseksi small talkiksi, mutta kyllä ne rouvat siellä muistavat mitä olen puhunut viime kerralla, joten jollain tapaa olen sen käsityksen saanut, että he ikään kuin tuntisivat minut ja mieheni. Ainakin pärstäkertoimen mukaan jollei nyt läpikotaisin.

Soitin apteekkiin ja esittelin itseni (kuuluu kohteliaaseen tapaan).Kerroin, että nyt on ruiskut loppuneet kaapistani ja tänään olisi Trexanin piikkipäivä, lisäsin vielä,että neuloja minulla kaapissa kyllä on.Tiedustelin, että onko heillä ruiskuja  myytävänä, yhden tai kahden millin ruiskut kelpaavat kyllä. Puhelimeen vastannut rouva sanoi, että ruiskuja löytyy ja hinta on 23senttiä. Eihän tuo ole hinta eikä mikään naurahdin ja kerroin, että mieheni on juurikin lähdössä kauppaan, joten tulee siinä samalla sitten taas piipahtamaan apteekissa niitä ruiskuja hakemaan (apteekki sijaitsee sen kaupan kanssa samoissa tiloissa).Näin sovittiin,asia selvä.

Mies lähti ja tuli takaisin. Varsin hölmistyneenä tuli takaisin.

Ukko: Ööö, mikäs tää juttu nyt sitten oli?Eiks sen pitäny tolla ihan selvä juttu,että mää haen sulle nää ruiskut?

Minä: Joo-o, kuinka nii?Saiksää niitä ruiskuja sitten?

U: Juu sain,mut vaan kaks...

M: Täh!! Mehän puhuttiin,et ota vaiks kymmenen, ettei sit heti tartte mennä uudestaan?

U: No,mää menin siihen sit niit hakeen ja se rupes jotain kuulusteleen mua.

M: Kuulusteleen?!

U: Nii, mä sanoin, että mun pitäis niitä ruiskuja saada, ja sit se oli, et "Rouvako se soitti äskettäin?" Mä siihen "Juu,kyllä se soitti ja sanoi,että täällä on"  "No, terveydenhoitajahan häntä sitten pistää vai?" "Eikä ku se itte pistää"  "No,mutta?! osaako hän itse pistää??!!" "Kyllä se osaa, on se aina pistäny ja onhan se labranhoitaja ollut monta vuotta ja asiakkaitakin pistellyt..."  "Niin, mutta ei se laboratoriohoitaja pistää osaa,verikokeenotto on ihan eri asia!"  "Niin mut kyllä se ite on pistänyt silti"  "Mutimutimutinaa,no jos hän sitten itse pistää....montako tarviit, riittääkö kaksi?!" "Jaaha,no kyllä kai"  "Kiitos ja tervetuloa uudelleen" "Juu ei me tulla, kyllä mää käyn sitten siellä keskustassa ens kerralla"

M: Jaa, ettäkö minä en osais pistää vai?! Ettäkö niin meni väittää?!Voi jumalauta!! Ettäs kehtaa saatana!!! Mä olen helvetin hyvä labranhoitaja ja sitä paitti johan mää olen vuosi kaudet itteäni piikitellyt.Tätä samaa saatanan tavaraa ja noit kaikkiin biologisii!!

U: No sitähän määkin sille yritin selittäää, mut ei se antanut mun mitään sanoa. Väitti vaan siihen tyyliin, et ei labranhoitajat osaa pistää kun se on eri asia ottaa verta kuin antaa rokote.

M: No vittu!! Sehän on miljoona kertaa vaikeempaa ottaa verikoe kui tökätä itteään tohon vattaläskiin.Voi vittusaatana minkäs meni eukko tekemään.Tuollasta halveksuntaa en oo ikinä kuullu. Vittu mää olen ihmisiäkin saatana avannut enkä muka osais pistää itteeni mahaan....!!! Aijai,kuule,nyt mää soitan sinne!!

U: Nii tai sit jos et ihan heti nyt vaikka soittaiskaan, kun tuus vaik tänne ihan jutteleen ja vähän sil---

M: Voi kilin elin, mikä sen numero olikaan...Tossa! Löytyi!      .......ring ring ring

Apteekkari: Se ja se apteekki hyvää päivää :)

M: Se on tää täältä taas terrrve! Mikäs hämminki teillä siellä oli ollut noitten ruiskujen kanssa?! *hampaiden kiristystä, yrittää pysyä rauhallisena*

A: Jaa niiden ruiskujen? Eihän meillä mitään...* kuuluu kunka se ei hymyile enää*

M: Vai niin, no tuo ukko tuli nyt kotiin KAHDEN ruiskun kanssa ihan hölmistyneenä jostain kuulustelusta?!

A: mi... mistä kuulustel----

M: Siellä oltiin kyselty, että kuka pistää, että kun minä en osaa pistää mukamas. Siellä väitettiin,että MINÄ en osaa pistää!! *nyt täl olis sit pää täynnä sarvia ja sieraimet vaan väräjää...oo ny eukko varuillas...väärä sana olis pahasta*

A: *vaivautunut naurahdus ja hyvin kuuluva nielaisu* heh, eihän täällä nyt mitään ole VÄITETTY... *no niin,sieltä se tuli vähättelyä ja valhetta,nythän Helvetti sit repes...mä tiesin tän,mää niiiin tiesin tän*

M: Kyllä siellä nyt oltiin väitetty kuulkaas. Voi vittu sanon minä. Kyllä se verinäytteenotto on saatana miljoona kertaa vaikeampi kuin tuikata itteään tohon mahaläskiin, vaan eipä silti olen mää käynyt sen helvetin kurssin siitä perkeleen rokottamisestakin, että siinäs kuulit! Kyllä mua nyt kuule korpee niin pal saatanasti, mää olen perkele ihmisiäkin avannut useita kymmeniä ja sitten joku KEHTAA väittää, että minä EN OSAA PISTÄÄ !!!

A: eikäku me kunmää ku eikä*jotain hämärää kitinää, jota tää ei vauhkoulultaan kuullut, mutta joka ärsytti joka tavullaan aina vain enemmän*

M: Anna mun kaikki kestää helvetti!! Mää olen saatana tätä trexaniakin vittu pistänyt monta vuotta ja kaikki ne helvetin enbrellit ja humirat, joita oon sieltä saatana hakenut. Voi vittu mää sanon. Kiitos vaan tästäkin paskasta. Perkele. Kuulemiin!! ....piiip, piiip, piiiiip

Sillä lailla. Voisi ehkä sanoa minun olleen jonkin asteisessa transsitilassa tuon jälkeen ainakin tärinästä päätellen. Vaikea lähteä sanomaan, koska en ole tietääkseni koskaan ollut transsissa.

Mies: Jaahas, että soitit sitten...noo, ehkä me sitten aletaan käydä kokonaan siellä keskustan apteekissakin, katos nyt siellä on kohta kesä ja helppo mennä...

Minä: Me käydään tässä lähiapteekissa ja heti ensi viikolla... *vielä pientä kurkkumurinaa puheen taustalla*

Mies: Mää sinne yksin lähe...

Minä: Ei sun tarttekaan, mää tuun nimittäin mukaan ja sää voit kärrätä mut sinne ja sit on paree olla ihan kiltisti eikä yhtään tyhmää kysymystä tai selitystä kannata tulla tai sitten voin kertoa vähän lisää heille, mitä kaikkea mä osaan...

*Vielä hetki niin hengityskin kulkee, savuntulo sieraimista on jo loppunut ja sarvistakin on enää tyngät näkyvillä.Torahampaat ovat vetäytyneet ja repeytynyt iho terävien kynsien ympäriltä mennyt umpeen...Kyllä se siitä...Hengittelet vaan rauhallisesti*

 

Asia loppuun käsitelty. Piste. Mä KÄYN mun lähiapteekissa. Emmä tartte mitään punaista mattoa, mutta jonkinlainen kunnioittava käytös on paikallaan. Viisi vuotta!! Mies käy pari kolme kertaa kuussa hakemassa mun lääkkeitä, joskus muovikassillisen joskus vähän vähemmän, mutta aina enemmän kuin pelkän "disperinin". Nää lääkkeet eivät ole mitään käsikauppatavaraa vaan sinne varta vasten tilattuja. Ja kaiken jälkeen tämä... Mä en voi ymmärtää...

*Raskas huokaus, peto on rauhoittunut ja mennyt takaisin luolaansa.Valtakunnassa kaikki hyvin, avatkaa ikkunaluukut ja kerääntykää kirkolle ja iloitkaa.Peto on mennyt, hip hip hurraa!*