Okke. Nyt on sitten tän lukukauden yhdistysasiat hoidettu. Kyllä sitä taas riittikin juoksemista pää kolmantena- eikä ku neljäntenä jalkana ja peräsuoli pitkällä.

Ei sitä uskois, että rampa kerkii niin moneen paikkaan ja melkeistä yhellä kertaa! Näin vanhempainyhdistyksen sihteerikkönä (ja tää ei sit istu kenenkään polvella...) nakkia napsahti siihen malliin ettei istumaan kerennyt. Toisaalta saishan niistä toki kieltäytyä, mutta jotenkin se on vieläkin niin pirun vaikeeta. Ja jos ette kerro kellekään niin taidan mä vähän niinku tykätäkin siitä hommasta ;)

Sain sitten joulumyyjäismainoksen tehtyä ja pistin sen sähköpostilla jäsenille. Pettyneenä viime vuotiseen mainokseen (jonka teki joku ihan muu kuin minä. Toim.huom.) päätin tällä kertaa panostaa siihen näkyvyyteen ja selkeyteen. En tiiä ketään, joka jäisi ihan varta vasten kaupan ilmoitustaulun eteen tiirailemaan kaikki julisteet läpi, eli selkeä ja näkyvä. Laitoin tekstin niin isolla kuin mahtui ja reunoille leimailin joulupukki/poro/lumiukko-boordin. Semmosia miehen peukalon kokoisia. Pyysin viestissäni jäseniä printtaan mainoksen ja värittämään ne parit pikku läntit, jotta paperiin tulisi lisää näkyvyyttä. Vaan oliko se niin helppoa? No eipä kuulkaa ollut. Heti tuli viestiä justiinsa siltä yheltä v*tun pätijältä. Että hän ei rupee mitään värityspiiriä kotonaan vetää... Voi kilin karvat mää sanon, että mikä helevetti siinä on, että pitää aina olla vastahankaan joka perkeleen asiassa? Mä väritin, hitto, niitä mainoksia 8kpl eikä siinäkään menny ku joku puoli tuntia. Sitten se kehtas vielä viestinsä loppuun pistää "mutta yhteishenkeä tarvitaan aina". Mitä ihmeen yhteishenkeä se on, että mä teen hommat ja kun vähän pyydän toisiakin tekeen niin heti ruvetaan kitiseen?! Emmä tiiä, sillä on vissiin menny pj:n kanssakin nyt sukset ristiin, oli meinaan sen verran nyrpeenä siellä myyjäisissä.

Myyjäiset meillä olikin viime torstaina 18-20. Keskiviikkona meillä oli sovittu tavaran vastaanotto klo 12-18. Viime kokouksessa sanoin tulevani puolen päivän aikaan, mutta paikalla ollut rehtori kertoi oppilastoimikunnan ottavan vastaan tuotavat arpavoitot ja muut aamupäivällä, joten sovittiin, että tulenkin kahden kieppeillä. Muutkin jäsenet suostuivat tulemaan heti töiden jälkeen. Torstaina sama juttu klo 12-17. No mä sitten keskiviikkona menin paikalle klo 13.30. Otin käsityöt mukaan, että olis jotain tekemistä, sillä istuminen siinä opettajanhuoneen eteistilassa yksinään tekemättä mitään ei oo herkkua. Neljän jälkeen sitten yksi miesjäsen ja pj tulivat paikalle ja mä aattelin lähtee kotiin niin kuin sovittu oli. Vaan kun en sitten päässytkään, kun tarvittiin apua. Pj sai päähänsä, että nyt laitetaan niin paljon valmiiksi kuin vaan keretään... Ja mehän laitettiin. Puoli kuuden jälkeen ukko-kulta soitti ja ihmetteli, että misä mää viivyin- sain hyvän syyn poistua paikalta. He sit lähti kuuden aikaan.

Torstaina oli tarkoitus mennä taas kahden aikaan. Mulla oli aamulla se orencia-tiputus sairaalassa ja käytiin siellä ensin. Kotiin kun päästiin mä olin ihan rättipoikki (en ees uskalla miettiä kuinka väsy ukko oli sen lykkimisen jälkeen...) ja halusin huilia hetken. En pitänyt kiirettä, sillä olin tavannut keskiviikkona yhen varajäsenen, joka sanoi pääsevänsä to. päivällä tavaravahtiin. Olin paikalla siis puoli kolmelta. Sain vastaani pikkusen ärhäkän koulusihteerin, joka teki varsin selväksi, että hän oli yhdessä jonkun kouluhenk.kuntaan kuuluvan kanssa laitellut näitä arpajaisvoittoja valmiiksi. (toim.huom. kukaan ei ollut häntä siihen pakottanut saati pyytänyt!!) Kiitin ylitse vuotavan vuolaasti. Paikalla oli kyllä yksi meikäläinen, joka oli käynyt katsomassa temppuradan, jonka vastuuhenkilö hän oli.  Aika pian lähti siitä kotiin päin manaen iltaa ja kuinka se tulee meneen päin vit... mäntyä. Sillä lailla. Tunnelman näinkin mukavasti noustessa mä jäin ukko-kullan kanssa koululle. Mä laitoin paikkoja kuntoon, raijasin tavaroita kärreillä ja nostelin ja taapersin. Mies väsäs joulukuusta kasaan mahd. nopeesti, sillä ipanat olivat kaksisteen kotosalla. Neljän jälkeen alkoi sitten meijän porukoita valuu paikalle. Olihan meillä kyllä vähän alimiehitys, mutta yritin valaa positiivista mieltä niihin pariin myrskynmerkiin, jolla oli naama koko ajan norsun"sillä".

Loppujen lopuksi myyjäiset alkoi,kesti ja loppui. Mä olin kotona sitten yhdeksän aikoihin. Istuin sohvalle ja otin karpalolonkun. Ja olin ihan hemmetin tyytyväinen :)

Siihen asti kunnes väänsin itteni koneelle lukeen sähköpostit... Voi helevettiläinen. Kun olisin taas ajatellut vähän pidemmälle ja kattonut postit vasta seuraavana päivänä. Se Pätijä oli pistänyt viestiä,  jossa kertoi "eräiden" valitelleen kun aina vaan samat vanhat hoitavat kaikki tapahtumat. Ai jaa, no kiva kun kerroit, enpä huomannutkaan... Meitä on joku 12 henkilöä yhdistyksessä, joista 8 on aktiivisesti paikalla kävijöitä. Kahta en ole nähnyt kuin kerran pari vuotta sitten...

Eipä tuolla porukalla oikein ole vaihtelun mahdollisuutta. Me 8 ollaan lähes aina paikalla ja meidän voimilla tuota yhdistystä pyöritetään. Ei voi mitään. Ja en voi ymmärtää, miksi "eräät" olivat valittaneet kun mä kuitenkin olin -yksin-eniten paikalla-niitä "eräitä" ei näkynyt kuin vasta myyjäisissä, ei vaikka lupasivatkin tulla... Että olipas taas niin stanan raskasta!

Jees, mutta ne on nyt onneksi ohi ja voidaan siirtyä eteenpäin. Paljon kyllä nousi taas mulla ideoita, että miten voitais parantaa myyjäisiä. Viime vuonna koululaiset olivat tehneet jotain pientä askartelua ja käsitöitä myyntiin, tänä vuonna niitä ei ollut lainkaan- siinä olis paljon parantamisen varaa. Opettajat ovat nyt totaalisesti jättäneet koko homman kun saivat myyjäiset pois omilta harteiltaan, jopa siis siinä määrin etteivät teetä muksuilla mitään myytäväksi kelpaavaa kuvis/kässäntyön tunneilla ... Eipä se mitään, mä aloin jo ideoimaan ensi vuotta varten ja olen pistänyt ajatuksen talteen ;D

Itse tein tämmöisiä pieniä koristeita. Löysin vaatekaapista vanhahkon punaisen fleecehuovan ja kaapista kaivoin kirjontalangat. Koristeet on kooltaan kämmenelle mahtuvia.

Ainoastaan toi pyöreä tuli takas kotiin. Näitä oli kyllä pitkästä aikaa kiva tehdä (ja kuluu taas pitkä aika ennen kuin voin tehdä uudestaan ;D )

 

Ai niin ja käytiinhän me kierkessä hakemassa lahjakoritarpeita arvontaa varten. Meillä on hitsinhyvät arvonnat ja paljon palkintoja; lahjakorttejakin tuli paljon. Uho oli polleena kun se voitti turku-tukholma-risteilyn neljälle :) Ja mäkin voitin tällä kertaa jotain!

Nyt ei kierkessä ollut kuin nuo kolme rottikihärpäkettä. Itelleni löysin myös jotain pientä. Vaaleanpunainen alareunassa on lasten toppi- siitä tulee kait joku pehmotsydeemi jossain vaiheessa (mulla oli tähänkin joku idea,mutta se pääs karkuun). Uusi lisä heijastinkokoelmaan ja pezeihin. Tuohon kuppiin kuului myös ihana sokerikippo,mutta siinä ei ollut kantta,joten jätin hyllyyn. En ole varma miksi otin nuo valkoiset purkit,mutta ihan kivoilta ne näytti- kaipa niille keksii sitten jotain käyttöä ;D

Että näin.

Ainiin, aloitin nyt ankkojen kuvaamisen.Päivittelen sitten keräilyblogia viikolla kun kerkiän.