Mä meinasin ensin,että joudun pitämään pidemmältikin blogitaukoa,mutta suunnitelmat vesittyi.

Olen varmastikin moneen kertaan päivitellyt tätä meijän asunnon kuntoa ja kokoa. Hakusessa onkin ollut suurempi kämppä tuosta lähimaastosta. Kuulin taanoin Uhon parhaan kaverin äidiltä,että juuri siitä rivarin pätkästä on asukkaat lähdössä,josta olen meille uutta kotia kaavaillut.Vaikka paperit olivatkin jo kaupungilla jonossa niin soitin samoin tein asntovälitykseen ja selitin tilannetta.Täti langan päässä otti jotakuinkin kärsivällisesti mun tilityksen ylös ja mä jäin odottamaan kuun vaihdetta. Aattelin,että nyt tai ei koskaan. Olin jo niin varma muutosta,että aloin jo pistämään turhia tavaroita pois ja suunnittelin miten pakkaan loput, hain jo laatikoitakin.

Maanantaina tulikin postia asuntotoimistolta ja vieläpä positiivisia! Valitettavasti en voinut maanantaina asiaan paneutua, koska piti lähteä Taiston kanssa Helsinkiin silmä-ja korvasairaalaan. Siellä menikin koko päivä. Tiistaina soitin asuntoihmiselle ja sain tietoja,joita kautta sain käsiini nyt poismuuttavan perheen puhelinnumeron. Sovimme näytön eilisillaksi klo 19. Kuuden jälkeen illalla mun oli hyvin vaikeaa enää olla paikallaan kun jännitti niin pirusti; olihan tässä nyt unelma täyttymässä! Kyseessä oli siis 5h+k+s rivarinpätkä, kahdessa tasossa tosin,mutta siellä oli kuulemma yksi makuuhuone alakerrassa,joten aattelin pärjääväni kun ei olisi aivan pakko joka päivä kiipeillä portaissa.

Perillä odottikin kovasti viimeisiä hääräävä perhe. Äiti,isä ja heillä neljä lasta. Kierreltiin asuntoa miehekkeen kanssa ja supistiin ja ainakin minä mielessäni jo sisustin kovalla kiireellä... Haastattelin perheen äitiä sisäpiirin tietoja saadakseni ;D

Kotimatkalla mies avasikin sanaisen arkkunsa ja kertoi faktat kaunistelematta. Alakerran vessa oli niin pieni ettei siellä kunnolla kyennyt istumaan ja seinät olivat pirrelty täyteen.Olohuonetta ei oikeastaan ole lainkaan,siihen hädin tuskin mahtuu edes kolmen istuttava sohva.Meidän Ikean Docent-kirjahylly on niin massiivinen ettei sitä saa muuten mahtumaan kuin pikku päreiksi pilkottuna.Keittiö on vain piskuinen käytävä,jonka päässä on hella.Kun toinen kokkaa siinä viereiset alakaapit eivät mahdu avautumaan.Keittiön kaapeissa oli pahoja vesivalumia.Takapiha viettää ja on ihan rehevöitynyt.Nämä asukkaat olivat tehneet siihen terassin ja aidanneet pihan,mutta ne pitää ottaa pois kun lähtevät. Piha päättyy sotkuiseen "metsikköön",joka varjostaa pihaa hela tiden.Alakerran makuuhuoneeseen ei mahdu kunnolla iso parisänky tai mahtuu,mutta sitten siihen pitäisi kavuta jalkopäädyn kautta eivätkä kaapistot mahdu avautumaan.

Yläkertaan mennään kapeista kierreportaista,joiden astinlautoihin mahtuu hädin tuskin koon 43 kenkä. Ylhäällä oli kolme huonetta ja sauna.Yhdessä huoneista on parveke takapihalle. Sinnekään ei kunnolla mahdu parisänkyä,toiset kaksi huonetta olivat vielä pienemmät. Parvekkeelta näkyy liian selkeästi seinänaapurin pihalle,joka oli täynnä sälää ja siellä oli myös iso koirankoppi.He pitävät kuulemma koiraa ulkona (ilmeisesti rottis tai dobermanni) ja se haukkuu usein. Huoneiden seinät olivat täynnä reikiä ja tapetit oltiin revitty lasten toimesta.Sauna oli pieni ja huonossa kunnossa, ovissa pahoja kosteusvaurioita ja yhdestä ovesta puuttui suuri pala sivusta.

Ulkovarasto oli iso ja toimivan näköinen,joskin sen kynnys oli jotakuinkin puolen metrin korkeudessa eli mä en sinne pääse...

Tällä viissiin tuli puhetta. Mä sain tietty sätkyn kun huomasin,että unelma olikin ajamassa kohti karia. Pistin kampoihin kuin pieni eläin ja möksötin. Mies ei siihen tottuneena säikähtänyt vaan jatkoi kertomista asunnon kunnosta- hyvin perustellen. Kyllähän mä sen tiesin ettei sitä voisi ottaa,mutta kun "mä haluun". Ennen kaikkea mua ärsytti,että mies oli -jälleen kerran- oikeassa... Olimme puhuneet ennestään,että jos nyt ei tärppää niin jäädään tähän ja pistetään tämä asunto kondikseen.Mies pysyi lupaustensa takana ja selitti,että nyt kun olimme varautuneet maksamaan huimasti enemmän vuokraa uudesta asunnosta niin nyt ne rahat jäisivät tän asunnon laittamiseen. Varmistin asiaa monta kertaa vielä jälkeenkin päin,sillä tuo miekkonen on niin tarkka rahoista,että meinasin ensin sen pihtaavan pennejä. Turhaa pelkäsin,sillä nyt jo olemme katsoneet uutta sisustusta ja "tuhlanneet" tarkkaan nuo säästyneet rahat ;D Nyt enää tarttis saada aloitettua hommat ettei jää vaiheeseen...

(Pojatkin ottivat asian ihan ok. vaikka Uholla ensin tulikin hätä ettei saa omaa huonetta. Luvattu mikä luvattu,joten me muutetaan olkkariin ja pojat saavat oman rauhansa.Uho jää tuohon nykyiseen lastenhuoneeseen ja Taisto saa tämän meijän makkarin.)

Siksipä lopetankin nyt tähän ja me mennään pesemään keittiön kaappeja (pistetään keittiökin päivitykseen *jee*)