Jotain positiivista sentään tässäkin päivässä...

Taistolla on uusi kaveri,jonka kanssa pyörii päivät- Aatu. Aatu menee jo toiselle luokalle eli on samanikäinen kuin Taistokin. Pojat ovat kyllä hauskan näköinen pari: Taisto on tuommoinen junttapulla,roteva ja rempseä,Aatu taas on kuin normipojat tuon ikäisenä rimppakinttuinen ja hintelä hissukka.Mukavan oloinen sälli sen mitä tuossa kerkesin huomaamaan kun kävivät täällä.

Sitten Aatun piti lähteä syömään ja Taisto tuli kotiin hössöttämään,että Aatu lähtikin leirille.

Tässä välissä mun vanhemmat kävivät tuomassa tavaroita ja pikakylässä.

Siinä jonkin ajan kuluttua poika meinas lähteä ulos hakemaan taas Aatua. "mutta sehän lähti sinne leirille,koska se tulee takas?" "Sunnuntaina" "no mut ethän sää sitten sitä voi hakea jos se on siellä leirillä eikä tuu ku vasta muutaman päivän päästä takas" Kuului raksraksraks kun rattaat rupes pyörimään jätkän pääkopassa ja sitten se kolahti... Taisto sai melkoisen raivarin kun hoksasi,ettei ulkona ole nyt just ketään jonka kanssa voisi leikkiä. Kyllähän sen tietää kenen syy tämä kaikki taas oli ja mä sain kuulla kunniani. Mua saa syyttää kun toinen kaveri lähtee leirille ja toinen on isänsä tykönä koko viikon. Kolmannen kanssa emme anna enää leikkiä kun sillä oli tapana kulkea housut nilkoissa tuolla pihalla ja hinkata itseään parkkipaikan autoihin tai vaihtoehtoisesti hyppiä niiden päällä ja pakottaa uhaten ties millä Taistonkin hyppimään. Onneksi sain ylipuhuttua pojan mielipuuhaansa eli lotraamaan kylppäriin.Annettiin oikein ammekin ja parit tyhjät ketsuppipullot, että saa toteuttaa itseään.

Klo 18.40 ovikello soi ja Aatu tuli hakemaan Taistoa ulos. "eikös sun pitänyt olla jossain leirillä?" ""ei kun mä sanoin Taistolle,että mä lähen perjantaina" Niinpä niin,kun tuo aika määreenä ei ole vieläkään kovin selvä meijän pojalle.

Pojat lähtivät vielä hetkeksi ulos.Käskin Taiston tulemaan kotiin kun Aatukin menee. Yhdeksältä alettiin odottamaan. Klo tuli jo kymmentä yli eikä poikaa näy ei kuulu. Sanoin miehelle,että pakko on lähteä etsimään.Isäntä otti pyörän ja lähti heittämään rinkiä niissä paikoissa,joissa pojat yleensä viettävät aikaa, kävi myös kavereiden taloilla katsomassa näkyykö pyörää rapun vieressä. Puoli kymmeneltä sanoin Uholle,että lähtisi myös kiertelemään. Odotin kädet märkänä ja sydän kylmänä parvekkeella.

Meinasin juuri soittaa jo poliisille kun kadonnut lammas pyöräili kaikessa rauhassa partsin alle. Soitin miehelle ja Uholle,että voivat tulla takas kotiin.

Alakerrassa vastassa oli kiukutteleva pikkumies, tiesi ,että rankkua tulee ja ropisten. Kotona kyselin missä oli ollut ja miksi viipynyt liian kauan ja kerroin millainen hätä oli ollut. Itkuhan siinä mulle tuli ja poika tuli äkkiä halaamaan ja rauhoitteli "älä äiti enää itke,mä olen löytynyt jo,nono rauhoituhan jo..." Etsijätkin tulivat kotiin ja yritettiin edelleen kysellä missä oli ollut.Kuulemma yksien veljesten luona, pihalla, jonne meijän pojilla ei ole mitään asiaa... Ihmettelen,että kuinka Taisto oli saanu tolla heillä näin kauan arki-iltana? Ja mitäköhän ne ajattelevat meistä kun poika "saa olla" näin kauan ulkona arkena tai ylipäätään kun on noin nuori. Seuraavan kerran jos satun niitä vanhempia näkemään niin kysyn oliko Taisto siellä oikeasti ja kerron,että etsittiin jätkää todella kauan ja kaikkialta.

Ihan karmeeta,vieläkin kädet tärisee ja sydän tykyttää...

Taistolla on nyt huomisen täyskielto ulkoiluun,samoin tuli herkkukielto ja konekielto. Viikonlopulla saa mennä ulos,mutta sisälle tulee heti klo 18 kun alaovi menee lukkoon.Eikä enää ulkoile yksin vaan veljen kanssa.

Kai se on pakko hankkia nyt kännykkä Taistollekin,että saa sen kiinni kun on karussa.Onneksi meillä on laatikossa toinen prepaid-liittymä, joka tuli viime syksynä jonkun kännykkämainoksen mukana.

Mä yritän nyt rauhoittua ja teen itelleni triplaextra ison valkovenäläisen.

(Kummelin sanoin "Mä oon niin onnellinen kun mulla on noi pojat" )