Okei,hengissä ollaan ja synttärit ovat ohi onnellisesti. Vieraita oli kutsuttu 9, joista 8 pääsi tulemaan. Onneksi pojat ovat jo niin isoja,että eivät tarvitse vahtia ihan joka sekunti (vain joka kolmas riittää...). Viime vuosina olemme kantaneet selkä vääränä popsittavaa muksuille ja aina on jäänyt syötävää seuraavallekin viikolle, ipanat kun eivät ole ottaneet hyvä kun yhden keksin. Tällä kertaa meinattiin olla ovelia ja pistää pöytään vain vähän herkkuja: Juustonaksuja, sipsejä, suklaakeksejä, vaahtokarkkeja, irtokarkkeja, nakki/lihapullatikkuja. Itse leivoin kakun ja pipareita. Piprujen päälle pursottelin pikeriiniä.Ekaa kertaa tein ja hienosti onnistui! Monasti on tehnyt mieli kokeilla kun jostain leivontablogista siitä ensin luin ja nyt oli hyvä hetki. Taisi olla paljolti sitä kuuluisaa moukan tuuria matkassa...

(sanomattakin selvää,että nyt mm. nakit ja lihapullat menivät kuin kuumille kiville)

Minimoidakseni turhan häsläämisen olin valmiiksi valinnut leffan pyörimään (Paavo Pesusieni).Jätkät kokosivat lautaset kukkuralleen ja istuivat syömään ja katselemaan leffaa. Noin puoli tuntia ja rapiat  siinä meni ja me istuimme isännän kanssa rauhassa olkkarissa. Tunsin pienehkön (hyvin pienen!) häpeän piston sisuksissa kun istutin muksut telkkarin eteen ja olinkin juuri asiasta vuodattamassa miehelle kun lastenhuoneesta kuului rääkäisy "zombihippaa!!" Että se siitä rauhasta sitten...

Kymmenen poikaa ravasi ympäri kämppää ja teki painiotteita. Meteli oli kova kun kaikki huusivat yhteen ääneen.Isäntä istui tyynen rauhallisesti sohvalla ja yritti saada jotain tolkkua tv-ohjelmasta kun pari koltiaista tunki sen jalkojen alle piiloon (eivätkä olleet omia epeleitä). Juhlat kestivät 1,5h ja kyllähän se mulle riitti. Yksi vieraista totesi lähtiessään "olipas pienet juhlat" eli kestivät vain hetken. Poitsu oli ällikällä kun kerroin,että menihän siinä puolitoista tuntia :)

Jokainen poika lähti tukka märkänä ja naama punaisena kotiin. Hyvä homma! Ensi vuonna voidaankin pitää pidemmät juhlat kun nyt meni niin hienosti.

Päivänsankari 9v.

Hikinen poikaporukka.Sain hetkiseksi kaikki sohvalle kuvaa varten,mutta heti kohta pyyhälsivätkin jo muualla.

 

(aiheesta aidanseipääseen.

Yläkerrassa asuu 50+ pariskunta. Ilmeisesti ovat saaneet pukilta uudet karaokelaitteet sillä joikaaminen kuuluu nyt varsin selvästi olohuoneessamme. Jopa niikin selvästi,että mukana voisi laulaa jos kärsisi, telkkarin ääntäkin joutuu jopa koventamaan voidakseen keskittyä ohjelmaansa. Tädillä on erittäin kaus kantoinen nasaaliääni,joka ei enää tunnu niin huvittavalta miltä vielä vuosi sitten.  Suomalaiseen tapaan olemme kärsineet hiljaa napisten asiasta ja välillä soittaneet musiikkia pikkasen normaalia lujemmalla,jotta he ymmärtäisivät äänieristeiden olemattomuuden tässä talossa. Toistaiseksi ei tulosta tämän asian suhteen tai sitten he ovat tavallista kansaa juntimpia. En ole "kehdannut" mennä sanomaan laulannasta kun meiltäkin kuuluu ääniä- tosin sillä erotuksella,että he alkavat metelinsä vasta klo 21 jälkeen kun meillä hiljennytään viimeistään silloin.

No tänään kun olimme koko perheen voimin katsomassa Selviytyjiä niin eikös yläkerran emäntä ala taas sen armottoman joikhaamisen. Taisto huokaa syvään, kääntyy isään päin ja tokaisee painokkaasti "jaahas, ei kun vaan musiikki soimaan ja yläkerran eukko hiljaseks!" :)

Seuraavalla kerralla jos/kun näen tuota rouvaa niin voisin kysäistä,että kauanko ovat harrastaneet karaokea ja paljonko laitteet maksoivat... Vaan mahtaisiko tuo edes ymmärtää vihjailua...Tokkopa vain. )