Nuo poikakullat sitten osaavat repiä mut ihan hermoraunioksi,tyrkkäävät penteleet siihen jyrkänteen reunalle ja silmänräpäyksessä ottavat vastaan ja jo liihotellaan seittämännessä taivaassa. (juu en ole ottanut ylimääräistä tablettia enkä nauttinut sienisoppaakaan,selitys nyt muuten vaan on kovin epämääräistä).

Taiston tulevaisuudesta, tarkemmin ensi syksyn koulunaloituksesta, oli palaveri tiistaina. Me vanhemmat emme olleet mukana vaan pöydän ääreen oli kerääntynyt tulevan koulun rehtori,koulupsykologi, eskarin johtava opettaja ja vissiin joitakin muita virkaa tekeviä. Eskarille oltiin kerrottu omat ajatelmat koulusta eli Taisto aloittaisi koulutiensä joko pienryhmässä tai koulun "aurinkoluokassa", joka on tarkoitettu erityislapsille. Tavisluokkaan emme häntä halua, ainakaan vielä tässä vaiheessa, sillä siitä on harmia Taistolle itselleen kuin myös luokan muille oppilaille. Puhelimessa tätä kertoessani eskariope kehui kuinka paljon Taisto on kehittynyt tämän syksyn aikana ja on niin mukava ja ison pojan oloinen. Olin ylpeä ja iloinen; Meidän pikku vauva on vihdoinkin kasvanut pojaksi :) Oli retee ja luottavainen olo ensi syksyä ajatellen.Kaikki meneekin hyvin,eikä meidän pojasta tulekaan huumeriippuvaista rikollista niin kuin -aivan kaikista- adhd-muksuista tulee... (huom.sarkasmia...)

Keskiviikkona iskä kävi hakemassa pojan eskarista.Kotiin tultiin ovet paukkuen. Minä sitä ihmettelemään,että mitäs nyt? "Niinpä,Taisto saa itse kertoa" iskä vastasi ei-niin-onnellisena. Jätkä oli saanut raivarin syystä,mikä taisi olla hänelle itselleenkin täysi arvoitus. Oli käynyt erityislastentarhanopen ja eskarinopen päälle,heitellyt takkiaan suostumatta pukemaan ja nimitellyt. Kuuntelin miehen tilitystä ja kiitin etten mä ollut poikaa hakemassa. Iskällä kun on ne paremmat päreet. Mulla olisi heti miten napsahtanut "You and me, meet me outside if you dare" Poitsu ei aluksi halunnut kertoa tapahtuneesta "kun sä kuitenkin annat sitten arestia" "Voi kuule,sä saat arestia aivan varmasti.Nyt on vain kyse siitä,että kuinka paljon ja minkälaista.Niin,että alahan laulaa poikaseni!" Pidimme erittäin vakavan ja intensiivisen (voiko sanoa näin tässä yhteydessä?) keskustelun isona poikana olemisesta,siihen liittyvistä oikeuksista ja ennen kaikkea velvollisuuksista. Lopuksi muistin vielä painottaa meneillään olevaa kuukautta...(tontut vinkvink)

Rankkua ropisi sehän on selvä! Parin päivän verran tuli herkkukielto, mukaan lukien myös mehu. Taistolle toi syömäpuolen rajoitus on pahin rangaistus ever...Meillä ei varsinaisesti syödä karkkia viikolla, olemme pyrkineet keskittämään namujen mässäämisen (poikien osalta sanoo hän ja kaivaa uuden sisu-hornan suuhunsa) lauantaihin, mutta jo se tieto,että nyt on herkkukielto tuntuu Taistosta siis rangaistukselta.Tietäen,että ehkä olisi ollut mahkut saada jotain hyvää jälkkäriä...

Pistin ukaasin,että jos seuraavana päivänä siis tänään torstaina korviini kantautuisi jotain natkuttamista eskarista niin rankku pitenee ja lätkäistään vielä star wars-kielto päälle ikään kuin kirsikaksi. Johan jätkä kalpeni! 

//Selvitystä star warsista kaipaatte,arvaan? Poitsujen sedältä jäi ps2 ylimääräiseksi ja saimme sen jätkille. Aluksi oli vain yksi peli lainassa, mutta koska se olikin napakymppi, toi konsoli meinaan, niin päätimme hankkia muutaman ihan oman pelin. Tietäen,että tietskalla Taiston yksi lemppareista oli lego-star wars uskalsin mennä hankkimaan saman pelin myös pleikkarille. Muksu meni täysin sekaisin pelistä-positiivisella tavalla :) Meillä onkin sen jälkeen leikitty darth maulia ja jedejä täyspäiväisesti...valitettavasti... eipä silti, star wars on lähellä omaakin sydäntä. Mun lemppari on Jar-Jar eikä Yodaakaan voi olla rakastamatta. Uhosta halusin Yodaa,mutta epäiltiin ettei nimeä saa läpi ajetuksi...Uholla oli täysin samanlainen ryppyinen pikkunaama ja vetipä poika vielä look-a-like- ilmeenkin tuhistessa kapaloissaan. Pojat väittävät,että mä olen kuin Jabba Hut; yhtä hidas näin päättelin ja jätän täysin huomioimatta Jabban ulkoisen muodon ;D //

Tänään onneksi kaikki oli mennyt loistavasti eskarissa vaikka olivatkin bussilla matkustaneet keskustaan itsenäisyysjuhliin. Taisi sinne kovaan kalloon jotain pientä upota?!

Luulisi,että isoveikka ottaisi kaiken irti toisen herkkukiellosta varsinkin kun hänellä oli mutsimummin kanssa varattuna työväenopiston joulukarkkikurssi keskiviikkoillaksi.Taisto oli kyllä jo nukkumassa kun veikka kotiutui,mutta me vanhemmat saimme muutaman maistiaisen joulunamuista. Aamulla Uho varmisti,että saako Taisto avaa suklaakalenterin kun on se kielto. Saahan sitä nyt kalenterin sentään avata. "eli kalenterista saa ottaa karkkia?" "no saa ottaa" Uho katosi kuin pieru saharaan ja lastenhuoneesta kuului kiihkeää supatusta. Heristin korviani ja kytkin salaisen "äititutkan" päälle.Erotin suunnilleen tämän verran "ei kun saat ottaa...juupas saat...ota nyt äkkii...oota mä laitan vielä tän sinne...." tuliko teille sama mieleen, mitä isoveikka oli keksinyt ;D Mulla ei ollut sydäntä mennä keskeyttämään poikien salaisia puuhia vaan annoin nautiskella "kalenterikarkkeja" hetken... täytyyhän sitä joku palkinto kekseliäisyydestä antaa vai mitä?

Tänään iltapäivällä oli Uhon arviointikeskustelu.Tokaluokkalaiset eivät saa varsinaista todistusta jouluna sen puoleen kuin keväälläkään,joten nämä arviointikeskustelut antavat vähän jotain osviittaa vanhemmille siitä,mitenkä oma pikku piltti koulussa pärjää. Mä aattelin tietäväni jotakuinkin mitä koulussa tapahtuu kiitos päivittäisten ristikuulusteluiden :) Aika nappiin ne arvelut menivätkin ja osasin odottaa tietyistä asioista pientä kritiikkiä kuten pulpetin siisteys. Siihen en paljoa korvaani lotkauttanut,sillä muistan vielä hyvin oman pulpettini eikä se kotopesäkään meillä niin kliinisen siisti ole (paitsi kun tulee vieraita). Toinen asia, jossa pitäisi parantaa on "tietty ylimielisyys". Uho on valitettavan tietoinen siitä,että on välkympi ikäisekseen kuin luokkatoverinsa koskien kouluaineita (oikeasta elämästä en menis niin sanomaan,jätkähän uskoo vielä joulupukkiinkin...) ja usein tuo sen myös julki ja samalla tulee loukanneeksi kaveria.Puolustukseksi voin todeta,että yleensä hän tekee sen tietämättään eivätkä kaverit monastikaan edes ymmärrä mitä Uho tuli juuri sanoneeksi... Puheet kuitenkin kuulostavat varsinkin aikuisen korvaan välillä aika ronskilta; Aikuisethan eivät sano suoraan vaan kaunistelevat ja kiertelevät sanomaansa.

Ainoa asia,joka jäi kaivelemaan oli se käsityötaito. Tiedän kyllä kokemuksen kautta,ettei Uholla pysy neula/virkkuukoukku tai puikot kädessä, saksienkin kanssa on vähän niin ja näin... Mutta eniten harmittaa ettei poika edes viitsi nähdä vaivaa yrittää ja opetella. Mä luulen,että johtuu siitä täydellisyyden tavoittelusta, poika pelkää ettei osaa eikä siksi edes viitsi/uskalla yrittää. Mä ihmettelen miksi sen tarvii olla paras. Harva meistä on kaikessa paras, edes mä en oo, vaikka sen myöntäminen ottaakin koville ;D (*hehhee muka olen). Kotona ollaan aina kannustettu yrittämään ja kehuttu jo pelkästään siitä. Ehkä se on vain joku luonteenpiirre? Nyt olis siis tarvis kehittää ja vahvistaa itseluottamusta kädentaitojen suhteen. Varmaan pitäisi aloittaa jostain "iisistä" eli semmoisesta,jossa ei tarvii piirtää,leikata eikä olla läheisessä tekemisissä lankojen tai kankaiden kanssa. Taidetaan pitäytyä noissa korteissa alkajaisiksi ja sitten varmaan voisi hankkia savea. Ehkä tehdään gormiteille oma vuori (kun se kaupan vuori on tän tyhmän äidin mielestä liian kallis ja tää kehtaa olla sitä mieltä,että oma tekemä on satakertaa hienompi). Kyllähän noissakin jo käsi harjaantuu ja hahmotus paranee. Lisäehdotuksia toki otetaan vastaan!

Mun on nyt pakko vielä avautua vähän ja pröystäillä tuon pojan taidoilla.(nyt vielä kannattaa kun tulevaisuudesta ei voi olla varma,että miten silloin toi koulu maistuu). Matikka sujuu hienosti,kokeiden keskiarvo on 27/30 ja on luokan toiseksi paras. Äidinkielessä on kuulemma "ylivertainen" *wohoo,tuuletusta*, varsinkin lukemisessa. Jossain testeissä tuli nelosluokan pisteet,en tiiä mikä sen testin nimi oli, mutta näin maikka selitti. Sitten oli joku kolmen minuutin lukutesti, jossa A4:sen verran tekstiä pitäisi lukaista 3:ssa minuutissa, Uholla aikaa meni 1,32min. Luetaan siis ääneen ja ope kuuntelee.

No joo kaiken kaikkiaan hienosti menee. Mä otan nyt tästä kaiken irti,kun ensi vuonna ei välttämättä kuule koko aikaa hyviä uutisia...

Nobody is perfect,but I´m pretty fucking close