Hupsista.Kävi taas silleen,että kun ei kerennyt kirjoittaa niin yhtäkkiä onkin päiviä mennyt ja kirjoitettavaa kertynyt niin, ettei tiiä mistä alottais.

Taiston vesirokko oli sieltä lievimmästä päästä.Näppyjä oli ja isoja,mutta onneksi ei paljoa kutissut eikä kuumettakaan tullut. Pari kertaa annettiin särkylääkettä.
Sairastelun aikana meillä taas kääntyi toi päivärytmi.Tuli köllittyä myöhään ja nukkumaan mentiin sitäkin myöhempään.
Mulla oli päivät liian vaikeita eikä sängystä meinannut päästä ylös lainkaan. Lisäksi se rästiasia pänni. Ei se vieläkään selvä ole,mutta ottivat nyt jonkun "ulosottolain" turvin kolmasosan palkasta.
Rästi itessään ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan...Ensi viikolla täytyy taas tehdä joku soittokierros, tällä viikolla on lomaa suurimmalla osalla niistä tyypeistä.

12.6 meillä oli YT-neuvottelut. Mietitytti mennä kun ei ollut mitään tietoa mitenkä siellä ollaan.Mulle ei lähetetty edes kutsua ja kokouksessa kävi ilmi ettei johtoportaassa edes tiedetty mun olemassa olosta... Vaikeetahan se niille sitten oli mulle mitään tarjota.Kerroin tosin sille anustapille, että olen tällä hetkellä sairikalla ja sen jälkeen sairikka jatkuu...ja jatkuu...
Luulevat paskiaiset,että muka menisin sinne tarjottuun työpisteeseen. Millä mä sinne pääsen kun nyt tekee tiukkaa toi kilsan
työmatka ;sinne on sentään 50 km. Sanoin myös,että kuljen tätä nykyä pidemmät matkat tuolilla. "mutta jos sä tuut työkokeiluun,niin
kait sä voisit tulla taksilla,sitä voisi kysyä kevalta, jos ne maksais" No,tossa ei nyt ole mitään järkeä! Viimeinen päivä meillä täällä on 31.8.

Reumalääkärillä kävin,kerroin tilanteesta ja mietittiin jatkoa.Sairikalla tän vuoden loppuun.Ja sitten jatketaan niin kauan kunnes ehdottavat työkyvyttömyyseläkettä.

Perheneuvolasta käytiin myös 15.päivä.Tuossa ne oli tunnin verran. Sanomista tuli mm. poikien telkkarista ja liian hurjista
pokemoneista. Tarkistivat myös,että Taistolla oli ollut vesirokko.Tämä varmaan sen vuoksi kun olin puhelimessa psykologin kanssa ja sanoin, että ollaan väsyneitä kun Taistolla oli ollut se vesirokko ja mietin josko olisivat voineet tulla joku toinen kerta. Taustalta hän saattoi kuulla kun Taisto rupes inttää ettei ollut kipeä yhtään...Niin tai näin,mutta mun mielestä pojan puolittain riisuminen näppyjen katsomiseksi ei ole välttämätöntä.
Taisto oli kyllä iloinen kun joku tuli varta vasten hänen leikkejään ja lelujaan katsomaan :) ja Uho oli mustis...Ai että hän suorastaan kihisi ja voivoi sitä esiintymistä!Mun mielestä meni kyllä vähän väärin päin kun se psykologi jäi olkkariin meijän kanssa jutteleen kun sosiaalityöntekijä meni lastenhuoneeseen.
Juteltiin taas niitä samoja asioita. Se vähän särähti korvaan kun psykologi kävi arvostelemaan ja vähättelemään Lasten Linnasta tulleita

yhteenvetoja, eivät olleet sitä mitä hän odotti ja olisi kaivannut. Hmm... Sanoin,että mä olin tykännyt käydä siellä. Muutenkin tuntui jälleen,ettei mitään mitä sanottiin mennyt perille asti,tää vaan hymisi jotain ja vaihtoi koko ajan aihetta.Se oli tylsää.Silloin kyllä kävi vitutuskäyrä tapissa kun tää rupes ehdotteleen "ootteko miettineet Taistolle sijaisperhettä?"
Siis mitä vittua?!!!!Ei me pojasta eroon haluta vaan sitä omaa ohjaajaa kerhoon. Mikä vittu siinä on ettei ne vieläkään ole tajunnut näin yksinkertaista asiaa?!!Tanan lampaat!! (ja nyt joku tietty älähtää,että teijän parasta ja jaksamista ne ajattelee...lässynlässyn!!)
Ei meillä mikään hätä ole.Oli silloin viisi vuotta sitten,mutta koko ajan helpottaa. Jos tarvitaan jotain taukoa niin isovanhemmat
auttavat mielihyvin. Ja alunperin lähettiin hakemaan poitsulle apua tulevaisuutta varten, mä en käsitä miten tää homma on kääntynyt
ihan päälaelleen. Nyt ovat tyrkkimässä poikaa mahdollisimman pitkäksi ajaksi kerhoon ja vielä johkin sijaisperheeseen?Ei *kele sentään,
lasten paikka on vanhempien luona,ainakin meijän lasten! No luulisin ettei se enää uskalla tuollaista ehdottaa,tuli sen verran jyrkästi sanottua EI (silmät leimus tulta, naama punaisena ja otsasuoni tykytti)
Loppujen lopuksi käynnistä ei jäänyt käteen muuta kuin paha mieli,jälleen kerran. Meillä ei vaan kemiat mee yksiin näitten kanssa.
Hesassa oli aivan erilaisia ne ihmiset;siellä oli turvallinen ja lämmin fiilis ja ihmiset tuntuivat aidosti kuuntelevan.

Taiston kanssa käytiin neuvolalääkärillä puhumassa yökastelusta ja saatiin resepti Minigrin-lääkkeeseen. Jos se ei auta niin kokeillaan hälytinpatjaa. Painontarkkailustakin oli puhetta ja parempaan suuntaan ollaan siinäkin menossa.Ollaan vaivihkaa pienennetty annoskokoja ja jätetty jälkkärit pois. Heinäkuussa on EKG ja RTG ja käydään lastenlääkärillä niiden sydämen sivuäänten vuoksi. Syksyllä sitten uusi painokontrolli ja Lasten Linna tarkastus sekä perheneuvolassa "kun me halutaan,että te kävisitte täällä meidän omalla lastenpsykogin luona arviossa".(ihmettelen suuresti,mitä sellasta tää oma pystyy kaivamaan tunnissa pojasta irti mitä ne hesassa ei nähneet kolmen päivän aikana)

Sen verran sentään hyviäkin uutisia,että mä olen nyt virallisesti vammainen ja saan vammaistukea.Se ei päätä huimaa,mutta onpahan pieni plussa tässä konkurssissa :)

Nyt meen katsomaan Manaajaa telkusta.