Vastaanpa nyt ihan uudella postauksella rakkaan ystäväni Tseinin tiedusteluihin (saan kattokaas lisää matskua tähän "ei-niin-ahkerasti-päivitettyyn-blogiin")

K:Onko teille ehdotettu kuvallisen päiväjärjestyksen tekemistä tms, joka auttaa Taistoa jäsentämään päivää?

V:On ehdotettu ja melkein on työstön alla.Meidän piti saada jotain kuvakortteja osastolta,mutta ne jäi saamatta.Äkkiäkös niitä kasan vääntäis luullaan,mutta aikaa ei ole ollut eikä kyllä ideoitakaan.Netistä yritin etsiä jotain valmiita tulostettavia,mutten en löytänyt tai osannut etsiä oikeasta paikasta. Plussaa on,että olen sentään saanut lelut jaoteltua omiin koreihinsa.Se auttaa paljonkin siivoamisessa (sitäpaitsi sain salaa raivattua turhia leluja pois. Vaikka onko lapsilla turhia leluja?Ihanko mä oisin onnesta sekaisin jos mies kävis heittämässä mun paperisilppuja ja muita turhia askartelumatskuja pois kun "et ole niihin koskenut vuoteen". voi hitto,nyt rupes oikeesti hävettää ja kaduttaa...paha äiti,vie lapsilta lelutkin) Laatikoihin on suunnitelmissa tehdä kuvakortit,että näkee heti  mitä ko laatikossa on.Tapahtuu heti miten kun saan laminointikoneeni takas isältä.

K:Mitä se delgaatio tulee itse asiassa teille katsomaan, millaista tietoa aikovat saada, millaisiin kysymyksiin vastauksia? Mitä tekevät niillä vastauksilla? Onko Taistolle suunnitteilla jokin ohjelma tms, jonka tekemiseksi tarvitsevat ko tietoja?

V:Hitsi miten hyviä kysymyksiä. Jotenkin mä yritin itselleni selittää käyntiä niin,että tulevat katsomaan miten Taisto toimii omassa ympäristössään.Toimistossa ei saada sitä kodinomaista tilaa kunnolla aikaiseksi,joten lapsi saattaa olla erilainen. Lisäksi tulevat katsomaan mikä on totta ja mikä tarua kun jätkä aloittaa taas oman saagansa kertomisen.Tekstiä kun tulee tuutin täydeltä ja vieläpä varsin uskottavasti niin psykiatrilla olisi ees jotain mielikuvaa mistä se jätkä satuilee.Esim. poitsu oli kertonut tykkäävänsä pukeutumisesta ja selittänyt hämis/batman/haamu/noita yms.asuista joihin hän pukeutuu. Nyt kun täti tulee katsoman niin näkee,että kyllä pojalla ihan oikeasti on noi asut (ja monia muita) vapaasti käytössä.Olen ne ripustanut henkareilla sängyn pohjaverkkoon ja voivat siitä sitten ottaa mieleisensä asun. (myös muut kaverit tykkäävät pukeutumisesta)

Mistään ohjemasta ei vielä ole tietoa,mutta pyritään siihen,että ensi vuonna eskarissa olisi tietyt päivät,jolloin Taistolla olisi eskaria ja tekisivät harjoituksia.Näihin harjoituksiin saadaan toiminterapeutilta apua. En tiiä mitenkä nämä ohjatut harjoitukset liittyvät kotiin,mutta eiköhän sekin aikanaan selviä. Erityislastentarhanopettajan aka Ailan kanssa työskentely on helppoa ja mukavaa,hän kun on nähnyt millainen sälli toi epeli voi pahimmillaan olla.Psykiatrin kanssa ei kemiat käy yksiin ja mielestäni hän pitää Taistoa ihan liian vauvana ja lässyttää liikaa sekä tuntuu kuin etsimällä etsisi asioiden pahimmat puolet ja pyrkii kaikin tavoin syyllistämään.Ei kiva ei.

Eniten ärsyttää kun myös se sosiaalitäti tulee meille.Miksi?! Ei löydy plasmatv:tä eikä mitään muutakaan järkkyhienoa,koti on ihan normaali ilman mitään epäilyttäviä ketjuja katossa.Pojilta ei tasan puutu mitään enkä mä muutenkaan usko (liikaa) materialismiin vaan mielummin otan syliin tai annan aikaa.Toivottavasti se tätsy voi sitten jatkossa auttaa kun näkee ettei meillä kylvetä kullassa.Mutta meillä täällä pikkukaupungissa on se mentaliteetti,että se minkä muut saavat on miulta pois,avusta on turha ees uneksia.

 

Tästä onkin hyvä viedä asia pitkin aasinsiltaa toiseen.

Tänään soittelin Kelat,Kevat ja Tapiolat läpi.Pitäisi hakea Taistolle ja mulle vammaistukea ja miehelle omaishoidontukea meistä molemmista.Mun tarveis saada joku apuvehje,jolla pääsis töihin ja takas.Auto ei käy kun en pahoina päivinä voi ees ajaa.Virkistysmatkat taksilla pari kertaa kuussa ilmeisesti kuuluisivat mulle,mutta nekin ovat sosiaaliluukun takana.Samoin apuvälineet tulee hakea perusturvakeskukselta. Kyselin nimittäin aikuisten kolmipyörän perään; sillä olisi paremmat mahkut pysyä pystyssä ;)

Huomenna sentään käydään apuvälineyksikössä hakemassa mulle pyörät alle eli saan oman rulliksen.Enpä olisi uskonut,että tähän pisteeseen joudun enkä kyllä sitä ihan heti suostu nielemäänkään,mutta mies suostutteli lupaamalla työnnellä kesällä tarpeen mukaan. Rantsulle pitää kuitenkin päästä  ja sinne on silti matkaan jonkun verran eli tuolilla pääsisin helpommin.Eihän siinä ole pakko koko aikaa istua vaan sitten kun ei enää jaksa.Arveluttaa vaan poikien puolesta,miten he sen ottavat? Vaikka toisaalta ovat tottuneet tohon keppiinkin ihan hyvin; onhan Hra Keppi ollut mukana kuvioissa jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän.

 

Kokeilin eilen leipomista. Sämpyt ja muut leivät onnistuu,mutta makoisampi puoli on edelleen hakusessa. Nyt testasin Bestikseltä saatua "ranskalaista suklaatorttua" sellasta mudcake-tyyppistä. Manailin jo etukäteen ettei tortusta voi tulla niin taivaallista kuin Bestiksen tekemä eikä kyllä tullutkaan. Ei voida puhua edes samasta ohjeesta, eroa oli kuin yöllä ja päivällä!! Mun kaakusta tuli kovaa ja ok-makuista, hänen kakkunsa oli keskeltä löysää ja makeaa niin kuin oli tarkoituskin...Hemmetin uuni! Yritin järkeillä,että hänen käyttämänsä block-suklaa on ihan eri asia kuin liiterin halpis leivontasuklaa.Syötyä se tuli kuitenkin- olihan kyseessä sentään The Suklaakakku...mutta kyllä se pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa uskomaan ettei minusta ole kakuntekijäksi. (onko tämä joku kohtakon vihjaus,että pysy leivässä eläkä syö niitä herkkuja senkin läskipossu :D)

 

Tänään oli koululla äitienpäiväkonsertti.Hienosti ne lapset vetivät ohjemansa.Oli todella liikuttavan suloista kuunnella pikkuruisten ekaluokkalaisten soittavan hataralla otteella yksisormisesti "elefanttimarssin" pianolla tms. Vähän kyllä oli pitkähkö tilaisuus,puolitoista tuntia. Tunnin jälkeen teki mieli jo kovasti kotiin-varsinkin kun oma ekaluokkalainen ei esiintynyt missään.Tiiä sitten onko sillä mitään merkitystä kun tuo koulu on kulttuuripainottainen ,että esiintyjiä piisasi riittämiin.

Vähän jäi kaivelemaan kun eräs opettajista oli kunnostautunut ja säveltänyt/sanoittanut muutamia lauluja lapsien esitettäviksi. Lapset lauloivat hienosti,mutta itse laulut olivat aika melankoolisia ja surullisia.Niissä kerrottiin pahasta mielestä ja kuinka onneton on iltaisin ja kiusaamisesta. Tuli mieleen onko opella itellään joku itsetunto-ongelma? Mä olisin halunnut kuulla pirteitä ja vauhdikkaita lastenlauluja enkä mitään mollivoittoista nyyhkintää. Taidan laittaa palautetta seuraavassa vanhempainkokouksessa.

 

Jepulis jee, kohta on taas viikonloppu.Jospa saisi jotain aikaan- lähinnä siivoamista.Poikien kanssa mennään harjottelemaan pyöräilyä.Oppivat viime viikonloppuna,vielä jarruttaminen ja ohjaus on vaiheessa.

Nyt vähän rentouttavaa surffailua ja sitten nukkumaan.Ötyä!

M.