Tukkaongelma on ratkaistu. Otin rastat pois ja tukkaa jäikin vielä jäljelle. Niitä microring-tsydeemejä en hankkinut kun tuli mieleen,että tuskin pysyisivät kun oma tukka on niin liukasta ja ohutta.Päädyin sittenkin huuto.nettiin ja peruukkiin. Ihan tyytyväinen olen vaikka totuttelemista se vaatii- on myös aika hikinen värkkine.

Tässä lähtee rastat.Oman tukan ja kuidun rajalta naps-poikki.

Sievä eikö totta?!

Toinen tukko on jo pussissa.Mitäköhän niistä tekis?

Oma tukka oli jo tietty mennyt hiukan luonnonrastalle (nuo tököt) eli ne piti avata.Olikin hommaa kerrakseen.Kynsisaksilla availin tiukimmat kohdat ja tiheällä kammalla siloitin loput. Mies auttoi takaraivossa olevat köntsät auki.
Lopuksi tuli tämmöinen,ei paha tämäkään toisaalta Parempi kuin olin pelännyt...

Peruukki on tämmöinen,mitäs tykkäätte? Tuliskos tästä uusi villitys?Kehtaanko pitää julkisesti?

ja takaa


Taiston kanssa ollaan taisteltu oikein urakalla. Joka ikinen ilta pitää kehittää jonkun asteinen nukkumaanmenosota. Okei,onhan meillä noi uniajat menneet nyt kesällä sekaisin,mutta silti. Kolme tuntia pelkkää sontaa on mun mielestä liikaa.
Tilanne kärjistyi oikein kunnolla tässä viikolla kun mulla oli tarkoitus saada jätkät nukkumaan kohtalaiseen aikaan.Ysiltä aloin patisteleen sänkyyn ja ilmoitin,että tulen lukemaan iltasadun.Siitä nousi ensimmäinen kamppailu tosin iso veikan kanssa, joka olisi halunut katsoa jonkun pokemon-videon. En antanut kun aattelin,että saisin nukutettua monotoonisella luennallani pojat aikaisin ja meille jäisi papskun kaa hetkinen yhteistä "laatuaikaa". Kilin karvat!!
Kun eka taistelu oli ohi ja pojat "tyytyivät" pelkkään lukemiseen aloitin Nemoa etsimässä-kirjalla. Uho rauhoittui melkein kuuntelemaan samoin Taistokin, vaikka halusikin ensin katsella kuvia (hänen sängystään näkee Uhon parven alle kirjoituspöydälle, jonka ääressä satuilen).
Mulla on paha tapa eläytyä liikaa lukemaan, joten yritin kybällä pitää äänen mahd. tasaisena ja hissukseen.
Hykertelin tyytyväisenä,että klo on vasta vaille 22 ja pojat noin rauhallisia---LIIAN AIKAISIN!! Kuin nappulasta vääntäen Taisto sai jonkun hepulin ja rupes yhtäkkiä raivoomaan,että "turpa kii,hän ei saa nukuttua!"Okei,no mä lopetin lukemisen, mutta sitten Uho rupes riekkumaan ja ulisee, että hän haluaa kuunnella sadun loppuun.Taisto hyppäsi pystyyn ja alkoi semmosen apinamaisen riehumisen ympäri
sänkyä ryskyttäen sitä ja huusi samalla turpa kii. Yritin kääntää Taiston huomion pois mekkaloinnista ja pitää samalla omat hermot kurissa (ei oo muuten helppoo).Aloin muka ihmetteleen, missä mahtaa olla se "mukava Taisto",joka justiinsa oli tässä köllimässä,mihin kummaan se ehti mennä piiloon?!Jotenkin tilanne laukes siinä melskeessä ja pikku mies rupesi kiltiksi ja pisti pään tyynyyn. Jatkoin lukemista nyt Lilo-kirjalla. Katsoin väsyneenä kelloa, joka oli jo reilusti yli 22. Olisin halunut katsoa Diilin. Vielä olisi teoreettinen mahdollisuus onnistua. Käytännössä ei mitään zäänssiä...
Tappelu jatkui vähän väliä. Just kun Taisto oli rauhoittunut, niin eikös ison veikan pitänyt lähteä ryminällä pisulle. Pariinkin kertaan!Diilikin ehti jo mennä puoleen väliin ja mulla meni viimeisetkin toivon rippeet omaan aikaan.Olin tosi väsy ja jalatkin särki, kaikki oli päin "naisen elintä" ja poruhan siitä vihdoin pääsi multakin. Uho vähän pelästyi ja yritti,että mikä piristäis. Sanoin, että se piristäis,jos pojat menis nyt kiltisti sänkyyn nukkumaan,että mäkin pääsisin omaan sänkyyn.Hän sitten rohkaisevasti taputti selkään ja kiipesi parvelleen.Taisto taas katsoi vähän aikaa ja alkoi nauraa räkäisesti ja hakkasi mua ilmapallolla.
Sillä lailla...Kyllä sitä joskus on niiin *tanan onnellinen kun on perheellinen...
Lopulta sota loppui kun Uho lähti puolilta öin isän kanssa olkkariin ja mä jäin rauhoitteleen pikkuveljeä. Sekin on jännä,että sitten ihan on/off-napista jätkä nukahti.En edes ehtinyt huomaamaan.Uho tuli takas ja kömpi omaan sänkyyn. Kello oli yli keskiyön.Ei jäänyt aikaa itselle saati miehelle.

Kirpparilla olen käynyt pariin kertaan ja löytänyt jotain pientä.

Pikkututteja kortteihin,tumman lilat "plyyshiballerinat" 2eur. ja söpösiä tyynyliinoja askartelua varten.Aatoksissa on kokeilla ommella niitä Tilda-mansikoita ja päärynöitä.

Amerikoista sain puuttuvat tavarat ja vähän ylimääräistäkin.

Lumikelloilta tilasin uusia 3d-arkkeja, tällä kertaa yritin pysyä kohtuudessa ja panostin enempi miehisiin aiheisiin.Tietty muutama vauva-arkki oli pakko ostaa...

Pari hääkorttia tein pyynnöstä,molemmat ovat 3d.


Niinkuin sanottu jalat ovat olleet kipeinä,ei tosin ilkeenkipeinä,mutta silleen että huomaa.Ja turvotusta nilkoissa on. Sitä tuossa viikolla ihmettelin,että oikea nilkka on jalkapöydän päältä tavallisesti turvoksissa ja levossa turvotus laskee.Vasen sen sijaan on turvoksissa nilkasta eikä laske yönkään aikana.Torstaina kirjoittelin reumahoitajalleni ja kysyi neuvoa "ei kait tässä mitään veritulpan riskiä sitten ole?" Sain soittaa lääkärille perjantaina ja sopia pikaisen näytön.Kävin siellä 9.30 ja vaikka nilkka ei kliinisesti vaikuttanutkaan tulpalta tohtori kirjoitti mulle pikalähetteen ultraan. Kävin siellä ja meinas tulla itku kun ultraaja veteli sillä vekottimella pitkin kinttua. Ja lopputulos oli "distaalinen laskimotukos".
Että sittenkin piti aavistus paikkaansa ja apteekin kautta kotiin.Nyt sitten piikkiä vattanahkaan 2x/vrk viiden päivän ajan ja Marevan-lääkitys seuraavat 3kk:tta ainakin. Meinas passittaa sairikalle,mutta en suostunut kun töissä on muutenkin porukat just lomalla ja meitä on niin vähän. Pakko on sitten kuulemma jos turvotus nousee sääreen. Eipä ole noussut, tuossa se on ja pysyy nilkassa.

Ja sitten surku-juttua. Meijän Sakke Saku Sakarias Konnanpoika Kurnu menehtyi eilen.Siellä se köllötteli altaassaan kun isäntä meni sanomaan aamutervehdyksen.Otin Saken talteen ja pakkaseen kunnes keksin jotain muuta.Äidin sydän itki verta,mutten näyttänyt sitä pojille.He eivät olleet juuri moksiskaan tapahtuneesta...Sanoivat vain,että nyt pitää mennä hakee uusi sammakko.
Mun isä oli justiins hankkinut Sakelle uuden isomman terraarion,joka piti kunnostaa ja "sisustaa" hienoksi. Terra on kyllä tulossa meille, mutta uudelle asukille sitten.Täytynee käydä katsastamassa Faunattaren valikoimaa,josko sieltä löytyisi joku varteenotettava vaihtoehto tuommoiselle sympaattiselle tavis metsäsammakolle.
Vielä pieni kuvakimara rakkaasta Kurnu-otuksesta.




Isäntä meinasi,että jos laitettaisiin sauvasirkat tuohon Saken vanhaan terraan,mutta siinä on noi aukot sen verran isot,että pääsevät livahtamaan ulos.Tällä hetkellä sauviksia on 8 kpl ja kaikki ovat tulleet kotikasvatettuina munista, vahingossa! Nimiäkin niillä on, Sisu on suurin, sitten Onni,Hilarius ja joku muu, en enää muista.Ihan jokaisella ei nimeä olekaan. Sitten on yksi yökkösen toukka,jonka Uho nimesi Heikiksi.

Tässä tämä tarinatuokio tällä kertaa. Kiitos seurasta ja palaillaan taas kun kerkiää (aika on niin kovasti tätä nykyä kortilla, muka siivotakin pitäis... ja ette ikuna arvaa mikä kaipais taas siivoomista?! joo-o vaatehuone...)